Pysähtyminen auttaa löytämään tilaa kasvulle

Kasvun Pysäkki, Maarit
Maarit Hallia

On hetkiä, jolloin elämä kulkee eteenpäin vauhdilla. Joskus mennään eteenpäin ehkä liiankin kovaa. Tehtävälista täyttyy, arki pyörii, ja silti jokin sisällä kuiskaa: tätäkö tämä on? Mitä jos et tarvitse lisää tekemistä, vaan tilaa itsellesi?

Kuvittele, että pysähdyt hetkeksi.
Et siksi, että kaikki olisi valmista, vaan siksi, että mikään ei tunnu enää täysin selkeältä.

Aluksi mieli jatkaa juoksuaan. Ajatukset sinkoilevat, ehkä jopa voimistuvat. Mutta kun maltat viipyä hetkessä hieman pidempään, jotain alkaa tapahtua.

Hengitys tasaantuu.
Ajatukset hidastuvat.
Ja vähitellen alat kuulla itseäsi.

Tämä ei ole sattumaa. Tutkimusten mukaan tietoinen pysähtyminen ja läsnäolon harjoittaminen lisäävät psyykkistä joustavuutta, vähentävät kuormittavia ajatuksia ja tukevat tunteiden säätelyä (Helsingin yliopisto, 2024; Turun yliopisto, 2021).

Pysähtyminen ei ole passiivisuutta.
Se on aktiivinen valinta kohdata se, mikä on totta juuri nyt.

Kasvu ei tapahdu kiireessä. Se tapahtuu sille varatussa tilassa.

Kun pysähdyt:

  • huomaat, mikä sinulle on oikeasti tärkeää
  • tunnistat kuormittavat ajatus- ja toimintamallit
  • saat etäisyyttä jatkuvaan suorittamiseen
  • pystyt tekemään tietoisempia valintoja

Tutkimus osoittaa, että tietoisuustaidot vähentävät murehtimista ja ajatuskehien kuormittavuutta sekä lisäävät kykyä havainnoida omaa ajattelua (Turun yliopisto, 2021; Mind at Work, 2018).

Samalla keho ja mieli alkavat palautua. Mindfulness-pohjaiset menetelmät on yhdistetty stressin vähenemiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen (Bowen ym., 2014; Helsingin yliopisto, 2024).

Toisin sanoen: pysähtyminen ei vie aikaa, se palauttaa sitä.

Kun annat itsellesi luvan pysähtyä, vaikutukset näkyvät konkreettisesti arjessasi:

Selkeys lisääntyy → tiedät paremmin, mitä kohti olet menossa

Kuormitus kevenee → opit päästämään irti turhasta murehtimisesta

Päätöksenteko helpottuu → toimit enemmän omien arvojesi mukaisesti

Hyvinvointi vahvistuu → tunnet olosi rauhallisemmaksi ja tasapainoisemmaksi

Jo lyhyet, säännölliset pysähtymisen hetket voivat lievittää stressiä ja tukea mielialaa (Turun yliopisto, 2021).

Lempeä Pysähdys® – tila, jossa kasvu saa alkaa

Joskus yksin pysähtyminen on vaikeaa. Siksi tarvitset turvallisen, ohjatun tilan.

Lempeä Pysähdys® ei ole suoritus. Se ei ole “vielä yksi asia tehtävälistalle”.

Se on hetki, jossa:

  • saat hengähtää ilman vaatimuksia
  • jäsennät ajatuksiasi selkeästi
  • kohtaat itsesi lempeästi mutta rehellisesti
  • otat ensimmäiset askeleet kohti muutosta

Tämä on se tila, jossa oivallukset syntyvät. Ja jossa kasvu ei ole pakotettua, vaan luonnollista.

Voit jatkaa kuten ennen. Kiireessä.
Ajatuksesta toiseen hypäten.
Ehkä hieman väsyneempänä joka viikko.

Tai voit pysähtyä nyt. Koska usein suurin muutos ei ala tekemällä enemmän, vaan tekemällä toisin.

Jos tunnistat itsesi tästä hetkestä, kutsun sinut Kasvun Pysäkille pysähtymään.

Varaa itsellesi Lempeä Pysähdys® -valmennus ja anna itsellesi lupa löytää suunta uudelleen.

Et tarvitse täydellistä hetkeä aloittaaksesi. Tämä hetki riittää.

Lähteet:

Bowen, S., Witkiewitz, K., Clifasefi, S. L., Grow, J., Chawla, N., Hsu, S. H., Carroll, H. A., Harrop, E., Collins, S. E., Lustyk, M. K., & Larimer, M. E. (2014). Relative efficacy of mindfulness-based relapse prevention. JAMA Psychiatry, 71(5), 547–556. https://doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2013.4546

Helsingin yliopisto. (2024). Opettele paimentamaan karkaavia ajatuksia – mindfulness parantaa stressaantunutta oloa.

Helsingin yliopisto. (2024). Mindfulness voi olla enemmän kuin stressinhallintaa ja terapiaa.

Mind at Work. (2018). Mindfulnessia koskevia tutkimuksia.

Turun yliopisto. (2021). Mindfulness-harjoittelun vaikutukset stressiin ja mielialaan.

Näkyväksi tuleminen – lempeä matka kohti omaa ääntä

Kasvun Pysäkki, Maarit

Moni meistä kantaa sisällään jotakin hyvin herkkää: tarvetta tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi, juuri sellaisena kuin on. Silti näkyväksi tuleminen voi tuntua yllättävän vaikealta. Vaikka järjellä tiedämme, että meillä on oikeus olla olemassa ja ottaa tilaa, keho ja mieli saattavat muistaa ja muistuttaa jotakin aivan muuta.

Minulle näkyväksi tuleminen ei ole ollut itsestäänselvyys, ei se ole sitä vieläkään. Tähän on ollut vaikuttamassa mm. koulukiusaamisen kohteena oleminen. Koulukiusaamisen kokemukset jättävät jäljen, syvän sellaisen. Ne opettavat vaikenemaan, pienentämään itseään ja varomaan liikaa erottumista.

Kun on useasti tullut torjutuksi tai satutetuksi, mieli oppii suojaamaan itseään. Mieli toimii ikään kuin portinvartijana pahoille muistoille ja ikäville kokemuksille. Käytännössä se voi tarkoittaa vetäytymistä, ylikiltteyttä tai sitä, että omat tarpeet ja rajat jäävät taka-alalle (Keltikangas-Järvinen, 2017).

Silti kaipuu näkyväksi tulemiseen ei katoa. Jo ihmisen perustarpeissa laumaan kuuluminen on yksi tärkeä tarve. Näkyväksi tuleminen odottaa, se odottaa mielen sisällä lempeästi, ehkä hiljaa, mutta sinnikkäästi. Se odottaa vuoroaan.

Mielestäni näkyväksi tuleminen koskettaa suoraan ihmisyyden ydintä. Se koskettaa tarvetta kuulua ja tulla hyväksytyksi. Meissä herää helposti pelko siitä, mitä tapahtuu, jos näytän itseni. Entä jos minut taas torjutaan, arvostellaan tai jätetään ulkopuolelle? Mielen vahva suojeluvaisto herää.

Psykologisesti tämä liittyy häpeään ja turvattomuuden kokemuksiin. Häpeä saa meidät vetäytymään ja piilottamaan itseämme, vaikka todellisuudessa tarvitsisimme juuri yhteyttä ja hyväksyntää (Aaltonen, 2014). Kiusatuksi joutuneelle näkyväksi tuleminen voi tuntua riskiltä, sillä keho muistaa, vaikka mieli yrittäisi vakuuttaa, että nyt on kaikki toisin.

Näkyväksi tulemista ei voi pakottaa. Se ei ole suoritus, vaan matka. Ennen kaikkea se on suhde omaan itseen. Itselleen näkyväksi tulemiseen.

Näkyväksi tuleminen ei ala suurista julistuksista tai rohkeista somepostauksista. Se ei ala hypystä estradien parrasvaloille. Se alkaa pienistä, sisäisistä liikkeistä.

1. Itsen hyväksyvä katse. Harjoittele katsomaan itseäsi lempeästi. Kysy: ”Mitä minä tarvitsen juuri nyt?” ja ”Mitä tunnen?” Oman sisäisen kokemuksen tunnistaminen rakentaa turvallisuutta (Aaltonen, 2014).

2. Pienet näkyväksi tulemisen hetket. Voit aloittaa arjen pienistä teoista. Sanot mielipiteesi, pyydät apua, asetat rajan tai jaat pienen palan omasta tarinastasi luotettavalle ihmiselle.

3. Turvalliset ihmiset ja yhteisöt. Me tulemme näkyviksi vain suhteessa toisiin. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin uskallat avautua myös muille, tulla näkyväksi. Turvallinen, myötätuntoinen kohtaaminen voi korjata aiempia kokemuksia ja luoda uudenlaista luottamusta (Keltikangas-Järvinen, 2017).

4. Salli keskeneräisyys. Sinun ei tarvitse olla valmis, varma tai riittävän hyvä tullaksesi näkyväksi. Riittää, että olet totta itsellesi ja toisille. Aitona itsenäsi, itsesi hyväksyen.

Kun alamme näkyä itselle ja muille, alamme myös eheytyä. Jokainen pieni askel kohti omaa ääntä, rajoja ja tarpeita kertoo keholle ja mielelle: nyt on turvallisempaa, nyt minä saan olla. Se on toipumista menneistä haavoista ja samalla uuden, lempeämmän elämän rakentamista. Lempeä askel kerrallaan.

Ehkä näkyväksi tuleminen ei olekaan rohkeutta huutaa, vaan lupa kuiskata: tässä minä olen. Samalla huomata, että se riittää.

Lähteet

Aaltonen, J. (2014). Dialoginen kohtaaminen mielenterveystyössä. Helsinki: Kirjapaja.

Keltikangas-Järvinen, L. (2017). Hyvä itsetunto. Helsinki: WSOY.