Miksi lempeys ja rauha ovat Kasvun Pysäkin ydintä

Lempeys ja rauha ovat usein sanoja, jotka saatetaan ohittaa “pehmeinä”, mutta niissä on valtava voima, erityisesti juuri niille, jotka ovat tottuneet kantamaan, selviytymään ja olemaan vahvoja myös muiden puolesta.
En itse pysähtynyt ajoissa. Olin tottunut kantamaan. Tottunut selviytymään. Tottunut jatkamaan – vaikka sisälläni kaikki huusi pysähtymistä. Olin tottunut elämään asenteella ”minä itte, ei tartte auttaa”.
Kun oma kasvun pysähdykseni aikanaan tuli, se ei ollut lempeä. Se oli kaikkea muuta. Se pysäytti äkisti ja kovaa.
Kehoni yritti minulle hienovaraisesti näyttää vinkkejä jo aiemmin, että ”hei olisi aika kuunnella itseä ja hiljentää tahtia”. En ensimmäisistä merkeistä ymmärtänyt sitä. Tarvittiin vielä kovempi rysähdys, pysähdys, stoppi – onnettomuus, joka muutti koko elämäni suunnan.
Juuri tästä syntyi Kasvun Pysäkki. Syntyi Lempeä Pysähdys®. Halusin rakentaa paikan, jossa ei tarvitse odottaa romahdusta ennen kuin saa pysähtyä.
Halusin rakentaa paikan, jossa voi hengittää syvään jo silloin, kun tuntee väsymyksen hiipivän. Paikan, jossa voi pysähtyä rauhassa ja tulla kohdatuksi lempeästi.
Lempeys ei ole heikkoutta – se on hoitavaa voimaa
Usein meille on opetettu, että pärjääminen on tärkeämpää kuin pysähtyminen. Että vahvuus on kovuutta ja jaksamista, silloinkin, kun väsyttää. Mutta todellisuudessa juuri lempeys voi olla suurinta vahvuutta, erityisesti silloin kun keho ja mieli alkavat viestiä ylikuormasta.
Lempeys ei tarkoita luovuttamista. Se tarkoittaa pysähtymistä myötätunnolla, ei tuomitsemalla. Se tarkoittaa, että lakkaa odottamasta itseltään enemmän kuin mihin juuri nyt pystyy. Lempeys antaa itselleen luvan olla väsynyt, tunteva ja keskeneräinen.
Suomalainen tutkija Kaisa Vuorinen (2020) on nostanut esiin, että myötätuntoinen kohtaaminen, myös itseä kohtaan, voi vahvistaa psyykkistä palautumista ja hyvinvointia. Sitä tarvitaan erityisesti sote- ja kasvatusalalla, missä monet ovat tottuneet olemaan muiden tukena, mutta unohtavat itsensä. Kuten itsekin unohdin itseni.
Turvallinen tila mahdollistaa rauhoittumisen
Kasvun Pysäkillä luon tilan, jossa ei tarvitse kiirehtiä. Jokainen tuo mukanaan oman tarinansa, rytminsä ja hengityksensä. Tila ei ole passiivinen, se on jäsennelty, mutta tilava. Se on riittävän rauhallinen, jotta oma ääni voi taas tulla kuuluviin.
Hiljaisuus, rytmin hidastaminen ja rauha ovat tutkitusti yhteydessä muun muassa stressitasojen laskuun, kehon palautumiseen ja unenlaadun paranemiseen (Sallinen & Härmä, 2020). Ennen kaikkea ne mahdollistavat emotionaalisen yhteyden palautumisen, ensin itseensä, sitten muihin.
Lempeä Pysähdys® on enemmän kuin hetki – se on uusi asenne itseä kohtaan
Asiakkaani sanovat usein:
”Täällä ei tarvitse selittää itseään puhki.”
”Täällä saa vain olla.”
”Täällä tuntuu siltä, että on ihan oikeasti turvassa.”
Juuri tätä haluan vaalia: paikkaa, jossa ihmistä ei yritetä korjata, vaan aidosti kohdata. Paikkaa, jossa rauha ei ole poissaoloa, vaan läsnäoloa. Ja jossa lempeys ei ole koriste, vaan syvästi hoitava perusta kaikelle muulle.
Lempeys on valinta, jonka voi tehdä joka päivä – ensin itselleen
Me emme voi aina muuttaa maailmaa ympärillämme, emmekä poistaa kaikkea, mikä kuormittaa. Me voimme kuitenkin valita, miten puhumme itsellemme. Voimme valita lempeyden. Voimme valita rauhan, vaikka pieninä hetkinä päivän keskellä.
Kasvun Pysäkki syntyi tarpeesta rakentaa jotain sellaista, mitä itse kaipasin silloin, kun en sitä saanut. Nyt saan jakaa sitä muille. Ja ehkä sinullekin, jos kaipaat tilaa, jossa ei tarvitse kantaa kaikkea yksin.
Jos tunnet, että kaipaat hetken hengähdystä, tilaa, jossa sinun ei tarvitse esittää jaksavasi. Olet lämpimästi tervetullut pysähtymään Kasvun Pysäkille.
Täällä saa olla väsynyt.
Täällä saa olla ihminen.
Ota yhteyttä jo tänään!
Lempeydellä, Maarit
Sähköpostitse: maarit@kasvunpysakki.fi
Puhelimitse 044 9759 513/Maarit
Lähteet
Sallinen, M., & Härmä, M. (2020). Unen ja palautumisen merkitys työelämässä. Työterveyslaitoksen tutkimusraportti, 2020(4), 7–14.
Vuorinen, K. (2020). Myötätunnon voima työelämässä. Työelämän tutkimus, 18(1), 35–50.

