Avainsana: Työhyvinvointi

Julkaistu

Ajanhallinta, joka suojelee jaksamista

Kasvun Pysäkki, Maarit

Lempeitä, käytännönläheisiä keinoja kiireen keskelle

Tämän päivän kiire on varmasti kaikille tuttua. Erilaiset to-do -listat venyvät, viestit odottavat ja illalla mietit, miksi et saanut kaikkea valmiiksi. Kun jatkuva kiire asuu arjessamme, siitä voi syntyä stressiä, joka nakertaa unen laatua, palautumista ja työkykyä. Pitkittyessään venyvät työpäivät ja heikentynyt uni heikentävät hyvinvointia ja vireyttä seuraavana päivänä (Työterveyslaitos, n.d.).

Mitä stressi on — ja miten ajanhallinta auttaa?

Stressi on tilanne, jossa ulkopuoliset vaatimukset tai omat odotukset ylittävät käytettävissä olevat voimavarat. Usein kiire, epäselvät prioriteetit tai työn ja vapaa-ajan rajojen hämäryys lisäävät juuri sitä jatkuvaa kuormitusta, joka muuttuu haitalliseksi stressiksi (Duodecim/Terveyskirjasto, n.d.).


Hyvin toimiva ajanhallinta ei poista vaatimuksia, mutta se auttaa havainnollistamaan, mikä on tärkeintä, vähentämään jatkuvia keskeytyksiä ja varmistamaan palautumiseen tarvittavat hetket — ja siten laskee stressikuormitusta (Nyyti ry, n.d.; Mieli ry, n.d.).

Lempeät, käytännössä toimivat keinot

Olen koonnut tähän vinkkejä, jotka ovat helppoja kokeilla vaikka heti. Valitse näistä 1–3, kokeile viikon ajan ja seuraa, tuntuvatko ne auttavan. Moni asiakkaani on löytänyt vinkeistä itselleen juuri omaan tilanteeseensa sopivat ja niiden avulla päässyt loistaviin tuloksiin oman ajanhallinnan kanssa.

  1. Aseta kolme päivän tärkeintä tehtävää.
    Sen sijaan, että listaisit kymmeniä tehtäviä, päätä aamulla (tai edellisenä iltana) 1–3 asiaa, jotka täytyy saada tehtyä. Pienempi lista vähentää päätöksentekorasitusta ja antaa onnistumisen kokemuksia.
  2. Käytä aikablokkeja (time-blocking).
    Varaa kalenterista aikoja keskitetyille tehtäville ja suojaa ne keskeytyksiltä. Kun työtä tekee pidemmän pätkän keskeytyksettä, tehokkuus ja työn laatu paranevat (Luukkonen, 2021).
  3. Tauota ja palaudu lyhyesti mutta säännöllisesti.
    Lyhyet tauot työrupeaman keskellä palauttavat vireyttä ja vähentävät stressiä. Pomodoro-tyyppinen 25+5-rytmi tai minuutin venyttely joka tunti voi auttaa pitämään energian tasaisempana (Työterveyslaitos, n.d.).
  4. Opettele sanoa ’ei’ ja rajaa tehtäviä.
    Rajaaminen ei ole itsekkyyttä — se on keino suojata pysyvää suorituskykyä. Priorisointi ja kyky pyytää apua tai siirtää vähemmän tärkeät tehtävät vähentävät ylikuormitusta (Mieli ry, n.d.).
  5. Pidä työ- ja vapaa-ajan rajat näkyvinä.
    Etätyössä työ ja vapaa-aika sekoittuvat helposti, mikä lisää päivän venymistä ja uupumisen riskiä. Sovi itsellesi selkeä työajan alku ja loppu, ja harjoittele rituaaleja (esim. lyhyt kävely, musiikki), jotka auttavat siirtymään työstä vapaa-aikaan (Luukkonen, 2021).
  6. Vähennä keskeytyksiä (digihygienia).
    Kytke ilmoitukset pois työn keskeisiltä sovelluksilta aikablokin ajaksi. Lyhyt laitehiljennys vähentää mentaalista eli mielen sisäistä pirstaloitumista ja auttaa siinä, että saa työt tehdyksi nopeammin.
  7. Aseta realistinen aikataulu ja jousta suunnitelmasta lempeästi.
    Arvioi tehtävien vaatima aika rehellisesti. Jätä puskuri odottamattomille asioille, sillä se auttaa lieventämään kiireen tunnetta.
  8. Panosta uneen ja palautumiseen.
    Uni korjaa stressin haittoja; päinvastoin huonosti nukuttu yö altistaa pidentyneelle työpäivälle ja heikommin organisoidulle päivälle (Duodecim/Terveyskirjasto, n.d.).
  9. Harjoita tietoista läsnäoloa ja hengitystä.
    Lyhyt hengitysharjoitus keskellä kiirettä auttaa palauttamaan näkökulmaa ja vähentää kehollista jännitystä.
  10. Pyydä ja ota vastaan tukea.
    Keskustele esihenkilön tai kollegan kanssa kuormituksesta. Usein tehtävien priorisointi yhdessä vähentää merkittävästi stressiä (Mieli ry, n.d.).

Lopuksi — lempeä muistutus

Ajanhallinta ei ole täydellisyyden tavoittelua. Se on väline suojata sitä, mikä on tärkeintä: oma jaksaminen, läheiset ja palautuminen. Pienet, toistuvat muutokset arjessa tekevät pitkällä aikavälillä suuren eron.

Muistathan, mikäli kaipaat ammatillista tukea, olen tukenasi Kasvun Pysäkillä!

Lähteet:

Duodecim/Terveyskirjasto. (n.d.). Stressi. Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00976

Luukkonen, H. (2021). Stressin- ja ajanhallinnan haasteet etätyössä (opinnäytetyö). Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Theseus. https://www.theseus.fi/handle/10024/504911

Mieli Suomen Mielenterveys ry. (n.d.). Stressin hallinta. Mieli ry. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/tyoelamanmielenterveys/mielenterveys-tyopaikalla/stressin-hallinta/

Nyyti ry. (n.d.). Stressinhallinta. Nyyti ry. https://www.nyyti.fi/stressinhallinta/

Työterveyslaitos. (n.d.). Ajanhallinta. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyoaika/ajanhallinta

Julkaistu

Johtajuusidentiteetti kasvaa kohtaamisista – Viisi tapaa kehittää itseäsi johtajana ja tuke hyvinvointia

Olen paljon pohtinut johtajuutta ja ennen kaikkea sitä, millaisena kukin johtaja tai esihenkilö näkee oman johtajuusidentiteettinsä. Johtajuusidentiteettiä voidaan kehittää positiivisen johtajuuden avulla. Se pohjautuu positiivisen psykologian periaatteisiin ja korostaa toivoa, optimismia, sinnikkyyttä ja merkityksellisyyttä (Luthans ym., 2007). Kyse ei ole vain suorituksesta, vaan siitä, miten ihmiset voivat ja kukoistavat työssään – ja miten sinä johtajana vaikutat siihen.

Johtajuusidentiteetti – käsitys siitä, kuka minä olen johtajana – ei synny kuitenkaan yhdessä yössä. Se rakentuu kokemuksista, kohtaamisista, oppimisen hetkistä ja joskus epäonnistumisistakin. Kantapään kautta oppiminen on monelle tuttua. Tämä identiteetti on kuitenkin juuri se voimavara, joka tekee sinusta aitoutesi kautta vaikuttavan ihmisten johtajan (Haslam, Reicher & Platow, 2011; Pennington, 2024).

Halusin koota sinulle lukijani, viisi käytännön keinoa vahvistaa omaa johtajuusidentiteettiäsi. Nämä ovat erityisesti sinulle, joka toimit esihenkilötehtävissä sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalla, mutta vinkit toki toimii muillekin:

1. Reflektoi kokemuksia

Kysy itseltä: milloin minä olen oikeasti tuntenut, että työstäni on merkitystä?
Näissä hetkissä näkyvät arvosi ja motivaatiotekijäsi. Nämä hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tunteet vahvistuvat, kun johdat myötäeläen – niin kuin positiivisen johtamisen tutkimus kuvaa (Laakkonen, 2024). Kokeile: Kirjoita viikon päätteeksi ylös yksi hetki, joka jäi mieleen. Pohdi, mitä se kertoo sinusta johtajana.

2. Kysy palautetta itsestäsi, ei vain tekemisestä

Johtajuus ei näy vain päätöksissä ja prosesseissa. Miten tulkitset oman johtajuutesi vaikutuksen? Kysy tiimiltäsi: Miltä sinusta tuntuu, kun johdan?
Itsearviointi ja palautteenanto nostavat pintaan omaa tapaa olla kohtaamassa ja ohjaamassa – ja tutkimusten mukaan juuri nämä kokemuksen hetket tukevat johtajana kasvamista (Kunnari, 2010). Kokeile: Kysy pieneltä ryhmältä: Mikä minussa johtajana tukee sinun työskentelyäsi? ja Missä voisin kehittyä?

3. Kehitä psykologista pääomaa – vahvuutesi nostavat sinut hetkeen

Toivo, sinnikkyys, optimismi ja itseluottamus ovat psykologista pääomaa, jotka kannattelevat paitsi sinua, myös ympärilläsi olevia (Luthans, Youssef & Avolio, 2007).
Näiden vahvistaminen ei tarkoita pakotettua positiivisuutta, vaan sitä, että opit näkemään toivon mahdollisuuden myös epävarmuuden keskellä. Kun sinä vahvistut sisältä käsin, sinusta huokuu rauhaa ja luottamusta ympärillesi – ja juuri sitä moni kaipaa johtajaltaan. Suomalaisten tutkimusten mukaan transformationaalinen eli innostava johtaminen yhdistyy vahvaan psykologiseen pääomaan (Brandt, 2011; Brandt & Kaivonen, 2011–2019). Kokeile: Kysy itseltäsi aamulla: Mikä antaa minulle tänään toivoa? Tai illalla: Mistä pienestä asiasta olen tänään ylpeä?

4. Nimeä vahvuutesi – tunnista ammattiasi tukevat puolet

Usein olemme herkempiä huomaamaan puutteemme kuin vahvuutemme. Silti juuri vahvuudet – huumori, oikeudenmukaisuus, rehellisyys tai into oppia – tekevät johtamisesta inhimillistä ja kestävää. Vahvuuksiin perustuva johtajuus ei tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa aitoutta. Kun johdat siitä, mikä on sinussa luontevaa, sinun ei tarvitse esittää mitään. Tunnista vahvuudet, kuten empatian, uteliaisuuden, huumorin tai oikeudenmukaisuuden taito. Nämä eivät ole pelkkää sivuseikkaa — ne ovat tärkeitä johtajuusidentiteettisi rakennuspalikoita. Vahvuusperustainen johtaminen lisää sekä johtajien että tiimin hyvinvointia (Wenström, 2020; Vahvuuttamo, 2022). Kokeile: Tee VIA-luonteenvahvuustesti (esim. viacharacter.org) ja pohdi: Miten nämä vahvuudet näkyvät tavassani olla ihmisten kanssa?

5. Pohdi omaa tarinaasi – mistä tulet, mihin uskot?

Jokaisella johtajalla on tarina – perheestä, koulutuksesta, ammatillisista urapoluista. Se on voimavara, joka tekee johtamisesta henkilökohtaista, merkityksellistä ja oikeasti vaikuttavaa (Pennington, 2024). Tarina vaikuttaa siihen, millaisena itsemme näemme – ja mitä tuomme mukanamme johtamiseen. Ehkä sinua ohjaa kokemus nähdyksi tulemisen voimasta? Tai ehkä haluat olla se johtaja, jota itse kaipasit aiemmin elämässäsi? Oman johtajuustarinan tunnistaminen tuo johtamiseen syvyyttä, rohkeutta ja selkeyttä (Pennington, 2024). Se auttaa rakentamaan johtajuutta, joka tuntuu sinulta. Kokeile: Kirjoita itsellesi: Mitä polkua olen kulkenut? Millaisia arvoja matkalta on tarttunut mukaan? Mitä haluan viedä eteenpäin?

Muista

Johtajuusidentiteetti ei ole valmis – se elää, kasvaa ja syventyy jatkuvasti. Kun pysähdyt kysymään itseltäsi ”Kuka minä olen johtajana?”, otat askeleen pitkin polkua, joka johtaa aitouteen ja vahvuuteen. Astu siis rohkeasti tälle polulle. Ole läsnä itsellesi, avoin palautteelle, haasta päämäärätapasi ja anna oman tarinasi ohjata sinua – johtajuusidentiteetti ei ole vain sinun työkalusi, se on myös mahdollisuus rakentaa yhteisöä, jossa ihmiset voivat hyvin ja kukoistaa.

Kuka sinä olet johtajana – ja kuka haluat olla? – siinä sinulle pähkinä!

Lähteet:

Brandt, T. (2011). Persoonallisuudet työyhteisössä – Yhteisölliset johtajat ja esimies-alaissuhteet. Vaasa: Leadec Oy.

Brandt, T., & Kaivonen, S. (2011–2019). Valmentavan johtajuuden ja psykologisen pääoman yhteys. [Raportti]. Tampereen ammattikorkeakoulu.

Haslam, S. A., Reicher, S. D., & Platow, M. J. (2011). The new psychology of leadership: Identity, influence and power. Psychology Press.

Kunnari, K. (2010). Itsearviointi ja johtamistaito: Itsearvioinnin merkitys johtamistaidon kehittymiselle [Pro gradu -tutkielma]. Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/60862
Laakkonen, H. (2024). Positiivinen johtaminen ja sen vaikutukset työhyvinvointiin [Opinnäytetyö]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024103127138

Luthans, F., Youssef, C. M., & Avolio, B. J. (2007). Psychological capital: Developing the human competitive edge. Oxford University Press.

Pennington, J. (2024). Understanding leadership identity: Who are you as a leader? Talogy. https://talogy.com/en/blog/understanding-leadership-identity-who-are-you-as-a-leader/

Vahvuuttamo. (2022). Vahvuuksien johtaminen osana positiivista johtamista.
Wenström, S. (2021). Positiivinen johtaminen. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. Santalahti.

Julkaistu

Suloista sekamelskaa vai sopusointua? Matka merkitykselliseen työhyvinvointiin

Työhyvinvoinnin edistäminen – Kasvun Pysäkin lempeä valmentaja

Työhyvinvoinnin suloista sekamelskaa vai sopusointua. Oma matkani merkitykselliseen työhyvinvointiin on kasvua pysähdellen. Olen pohjimmiltani ja sydämeltäni terveydenhuollon ammattilainen. Pitkään uskoin, etten voisi kuvitellakaan työskenteleväni millään muulla alalla. Kuitenkin – kuten elämä usein näyttää – asiat harvoin pysyvät paikallaan.

Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan intohimonani on ollut työhyvinvointi ja sen monipuolinen edistäminen. Alkuun kouluttauduin sairaanhoitajaksi ja työskentelin vuodeosastoilla sekä vanhustenhuollossa. Pian huomasin kaipaavani jotakin muuta – enemmän ennaltaehkäisevää terveydenhuollon näkökulmaa, vähemmän sairauskeskeisyyttä. Tämä sai minut jatkamaan opintoja terveydenhoitajaksi, ja löysinkin itseni unelmatyöstä työterveyshuollossa.

Juuri tässä vaiheessa minussa heräsi elinikäinen oppija. Uuden oppiminen ja sen vieminen käytäntöön asiakkaiden ja kollegoiden kanssa oli innostavaa ja merkityksellistä. Opiskelin aiheita laidasta laitaan – kaikkea, mikä liittyi terveyden edistämiseen.

Henkinen kasvu kohtaa työhyvinvoinnin

Hiljalleen kiinnostukseni siirtyi myös henkisen kasvun maailmaan. Kouluttauduin psyykkiseksi valmentajaksi, ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja NLP Masteriksi. Tämä polku ei ollut vain ammatillinen, vaan myös henkilökohtainen: halu auttaa ihmisiä ja työyhteisöjä voimaan paremmin oli – ja on edelleen – kantava voimani.

Täydennyskoulutukset seurasivat toisiaan: työnohjaaja, työyhteisösovittelija, taideterapeuttinen ohjaaja, uniterapeutti, VOIMAKEHÄ®-valmentaja, Metsämieli®-ohjaaja, luontoyhteysohjaaja. Jokainen osa-alue lisäsi kerroksia ymmärrykseeni ihmisestä ja työelämästä – ei irrallisina ilmiöinä, vaan osana isompaa, inhimillistä kokonaisuutta.

Työelämä tänään – valoa ja varjoja

Tämän päivän työelämä voi olla armoton. Irtisanomisia, yt-neuvotteluita, epävarmuutta ja uupumusta. Mutta toisaalta: kohtaamisia, toivoa, kehitystä, ja niitä pieniä valonpilkahduksia, jotka antavat merkitystä arkeen. Onneksi myös myötätunto, empatia ja rakkaus tekevät paluuta johtamiseen ja työyhteisöihin. Tässä murroksessa löysin positiivisen psykologian – tieteenalan, joka keskittyy siihen, mikä ihmisessä on hyvin ja vahvaa (Seligman & Csikszentmihalyi, 2000).

Positiivinen psykologia ei ole “kevyttä höttöä”, vaan tutkittua tietoa siitä, miten ihmiset kukoistavat. Esimerkiksi psykologinen pääoma (PsyCap) – toivo, sinnikkyys, itseluottamus ja optimismi – on vahvasti yhteydessä työhyvinvointiin (Luthans, Youssef & Avolio, 2007). Kun yhdistin tämän tiedon ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja NLP:n voimavara- ja tavoitekeskeisyyteen, oivalsin jotakin olennaista: hyvä työelämä ei synny sattumalta, vaan sitä voi rakentaa – yhdessä.

Syntyi sopusointu – ei täydellisyyttä, vaan tarkoitus

Aloitin opinnot ensin terveydenhoitajana (YAMK), sitten sairaanhoitajana (YAMK). Nälkä kasvoi syödessä. Erityisesti työyhteisöt ja niiden johtaminen alkoivat kiinnostaa syvemmin. Halusin ymmärtää, mikä auttaa ihmisiä kukoistamaan työssään – ja miten johtajuudella voidaan mahdollistaa hyvinvointia.

Luin ja opiskelin lisää motivaatiosta, arvoista ja merkityksellisyydestä. Ihastuin luonnon hyvinvointivaikutuksiin – ja ymmärsin, että ihminen ei voi hyvin ilman yhteyttä luontoon (Capaldi, Dopko & Zelenski, 2014). Tästä kaikesta syntyi vähitellen jotakin ainutlaatuista. Ei täydellisen hallittua, mutta elävää ja tarkoituksellista.

Tästä suloisesta sekamelskasta kasvoi Kasvun Pysäkki – paikka, jossa henkinen hyvinvointi, työelämän inhimillisyys ja ihmisen sisäiset voimavarat kohtaavat. Se ei ole vain osa elämääni – se on tapa elää, tehdä työtä ja kohdata toinen ihminen.

Lähteet

Capaldi, C. A., Dopko, R. L., & Zelenski, J. M. (2014). The relationship between nature connectedness and happiness: A meta-analysis. *Frontiers in Psychology, 5*, 976. [https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.00976](https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.00976)

Luthans, F., Youssef, C. M., & Avolio, B. J. (2007). *Psychological Capital: Developing the Human Competitive Edge*. Oxford University Press.

Seligman, M. E. P., & Csikszentmihalyi, M. (2000). Positive psychology: An introduction. American Psychologist, 55*(1), 5–14. [https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.5](https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.5)