Työhyvinvoinnin suloista sekamelskaa vai sopusointua. Oma matkani merkitykselliseen työhyvinvointiin on kasvua pysähdellen. Olen pohjimmiltani ja sydämeltäni terveydenhuollon ammattilainen. Pitkään uskoin, etten voisi kuvitellakaan työskenteleväni millään muulla alalla. Kuitenkin – kuten elämä usein näyttää – asiat harvoin pysyvät paikallaan.
Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan intohimonani on ollut työhyvinvointi ja sen monipuolinen edistäminen. Alkuun kouluttauduin sairaanhoitajaksi ja työskentelin vuodeosastoilla sekä vanhustenhuollossa. Pian huomasin kaipaavani jotakin muuta – enemmän ennaltaehkäisevää terveydenhuollon näkökulmaa, vähemmän sairauskeskeisyyttä. Tämä sai minut jatkamaan opintoja terveydenhoitajaksi, ja löysinkin itseni unelmatyöstä työterveyshuollossa.
Juuri tässä vaiheessa minussa heräsi elinikäinen oppija. Uuden oppiminen ja sen vieminen käytäntöön asiakkaiden ja kollegoiden kanssa oli innostavaa ja merkityksellistä. Opiskelin aiheita laidasta laitaan – kaikkea, mikä liittyi terveyden edistämiseen.
Henkinen kasvu kohtaa työhyvinvoinnin
Hiljalleen kiinnostukseni siirtyi myös henkisen kasvun maailmaan. Kouluttauduin psyykkiseksi valmentajaksi, ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja NLP Masteriksi. Tämä polku ei ollut vain ammatillinen, vaan myös henkilökohtainen: halu auttaa ihmisiä ja työyhteisöjä voimaan paremmin oli – ja on edelleen – kantava voimani.
Täydennyskoulutukset seurasivat toisiaan: työnohjaaja, työyhteisösovittelija, taideterapeuttinen ohjaaja, uniterapeutti, VOIMAKEHÄ®-valmentaja, Metsämieli®-ohjaaja, luontoyhteysohjaaja. Jokainen osa-alue lisäsi kerroksia ymmärrykseeni ihmisestä ja työelämästä – ei irrallisina ilmiöinä, vaan osana isompaa, inhimillistä kokonaisuutta.
Työelämä tänään – valoa ja varjoja
Tämän päivän työelämä voi olla armoton. Irtisanomisia, yt-neuvotteluita, epävarmuutta ja uupumusta. Mutta toisaalta: kohtaamisia, toivoa, kehitystä, ja niitä pieniä valonpilkahduksia, jotka antavat merkitystä arkeen. Onneksi myös myötätunto, empatia ja rakkaus tekevät paluuta johtamiseen ja työyhteisöihin. Tässä murroksessa löysin positiivisen psykologian – tieteenalan, joka keskittyy siihen, mikä ihmisessä on hyvin ja vahvaa (Seligman & Csikszentmihalyi, 2000).
Positiivinen psykologia ei ole “kevyttä höttöä”, vaan tutkittua tietoa siitä, miten ihmiset kukoistavat. Esimerkiksi psykologinen pääoma (PsyCap) – toivo, sinnikkyys, itseluottamus ja optimismi – on vahvasti yhteydessä työhyvinvointiin (Luthans, Youssef & Avolio, 2007). Kun yhdistin tämän tiedon ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja NLP:n voimavara- ja tavoitekeskeisyyteen, oivalsin jotakin olennaista: hyvä työelämä ei synny sattumalta, vaan sitä voi rakentaa – yhdessä.
Syntyi sopusointu – ei täydellisyyttä, vaan tarkoitus
Aloitin opinnot ensin terveydenhoitajana (YAMK), sitten sairaanhoitajana (YAMK). Nälkä kasvoi syödessä. Erityisesti työyhteisöt ja niiden johtaminen alkoivat kiinnostaa syvemmin. Halusin ymmärtää, mikä auttaa ihmisiä kukoistamaan työssään – ja miten johtajuudella voidaan mahdollistaa hyvinvointia.
Luin ja opiskelin lisää motivaatiosta, arvoista ja merkityksellisyydestä. Ihastuin luonnon hyvinvointivaikutuksiin – ja ymmärsin, että ihminen ei voi hyvin ilman yhteyttä luontoon (Capaldi, Dopko & Zelenski, 2014). Tästä kaikesta syntyi vähitellen jotakin ainutlaatuista. Ei täydellisen hallittua, mutta elävää ja tarkoituksellista.
Tästä suloisesta sekamelskasta kasvoi Kasvun Pysäkki – paikka, jossa henkinen hyvinvointi, työelämän inhimillisyys ja ihmisen sisäiset voimavarat kohtaavat. Se ei ole vain osa elämääni – se on tapa elää, tehdä työtä ja kohdata toinen ihminen.
Lähteet
Capaldi, C. A., Dopko, R. L., & Zelenski, J. M. (2014). The relationship between nature connectedness and happiness: A meta-analysis. *Frontiers in Psychology, 5*, 976. [https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.00976](https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.00976)
Luthans, F., Youssef, C. M., & Avolio, B. J. (2007). *Psychological Capital: Developing the Human Competitive Edge*. Oxford University Press.
Seligman, M. E. P., & Csikszentmihalyi, M. (2000). Positive psychology: An introduction. American Psychologist, 55*(1), 5–14. [https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.5](https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.5)