Blogi

Julkaistu

Itsemyötätunnon kehittäminen käytännössä – lempeyttä kiireen keskellä

Kasvun Pysäkki, Maarit

Työelämän haasteet – etenkin sosiaali-, terveys‑ ja kasvatusaloilla – synnyttävät usein itsekriittisyyttä, suorittamista ja kuormitusta. Itsemyötätunto on taito, joka voi murtaa tämän kierteen. Se auttaa kohtelemaan itseään lempeästi, rakentavasti ja inhimillisesti, kuten kannustavaa ystävää, mutta käytännönläheisesti omassa arjessa.

Tutkimusten mukaan itsemyötätunnon kehittäminen vähentää stressiä, ahdistusta ja uupumusta sekä lisää resilienssiä eli kykyä selviytyä vastoinkäymisistä, toipua niistä ja sopeutua muutoksiin. Lisäksi itsemyötätunnon kehittäminen parantaa elämänlaatua (Heiskanen, 2024).

Suomalaisessa väitöstutkimuksessa Lahtinen (2021) tutki tietoista läsnäoloa ja itsemyötätuntokäytänteitä yläkoulun oppilaiden keskuudessa ja havaitsi, että itsemyötätunnon kehittyminen suojaa masennusoireilta ja edistää psykologista elämänlaatua.

Miksi itsemyötätuntoa kannattaa tutkia ja vahvistaa?

  • Itsemyötätunto vähentää itsekriittisyyttä ja auttaa hyväksymään vaikeita tunteita osana inhimillistä kokemusta (Nyyti n.d).
  • Ihminen, jolla on korkea itsemyötätunnon taso, kokee vähemmän stressiä ja osoittaa enemmän terveyttä edistäviä käyttäytymismalleja kuten lepoa ja yöunta (Jouste ym. 2018).
  • Itsemyötätunto ei passivisoi. Se voi lisätä motivaatiota ja vahvistaa sisäistä turvallisuutta sekä toimintakykyä (Heiskanen, 2024; Jouste ym. 2018).

Kolme konkreettista harjoitetta itsemyötätunnon vahvistamiseen

1. Itsekriittisyyden pysäyttäminen

  • Huomaa sisäinen äänesi eli miten puhut itsellesi vaikeissa tilanteissa?
  • Kuvittele ystävällesi tapahtunut tilanne ja pohdi, kuinka puhuisit hänelle — sen jälkeen suuntaa sama lempeä puhe omaan itseesi.
  • Voit esimerkiksi toistaa lausetta: ”Tämä oli vaikea tilanne – ei haittaa, että tein virheen. Yritän uudelleen myöhemmin.” (Nyyti n.d).

2. Kirjoita lempeyttä viikoittain

  • Tee kerran viikossa lista pienistä onnistumisista tai valinnoista, joissa olet toiminut hyvin tai yrittänyt.
  • Kirjoita miksi se oli arvokasta ja anna itsellesi tunnustus – kuten ystävä sinulle tsemppaisi.

3. Lyhyt itsemyötätuntoharjoitus arjessa

  • Hengitä rauhallisesti: ajattele sisäänhengityksellä ”oloni voi olla nyt X”, uloshengityksellä ”ja minä olet silti arvokas”.
  • Tämä yksinkertainen tietoinen läsnäolo ja myötätunto-harjoitus auttaa palauttamaan tämän hetken tietoisuutta ja lempeyden sävyä, etenkin kuormittavassa hetkessä.

Itsemyötätunto arjen valintana – Lempeä Pysähdys™ -tukena

Kasvun Pysäkin Lempeä Pysähdys™ -palvelu sopii hyvin sinulle, joka haluat vahvistaa itsemyötätuntoa konkreettisesti: tietoisuuden herättämisestä itsekriittisyyteen, tunteiden hyväksymisestä myötätunnon keinoihin ja arjen rutiinien rakentamiseen, jotka pitävät sinusta huolta – ennen kuin kuormitus kasvaa.

Lempeä Pysähdys™ tarjoaa ohjausta, jossa käsitellään mm. tunteiden säätelyä, itsemyötätunnon ydinosa-alueita ja käytännön harjoitteita (arvot, tunteet, vuorovaikutus, rajat), joiden avulla jaksaminen vahvistuu ja motivaatio säilyy.

Lempeä myötätunto itseä kohtaan ei ole heikkoutta – se on voimavara, joka suojaa uupumiselta ja edistää pitkäjänteistä hyvinvointia (Juote ym. 2018).

Ensiaskeleet itsemyötätunnon polulla

  • Valitse yksi harjoitus edellä olevista ja sitoudu siihen yhden viikon ajaksi.
  • Kirjaa kokemuksiasi – mitä vaikutuksia huomaat?
  • Ole lempeä itsellesi, jos harjoituksesta luopuu tai se pääsee unohtumaan, aloita uudestaan.
  • Muista: myötätunnon lisääminen ei vie aikaa – se antaa sitä.

Ota askel kohti lempeämpää arkea: Tutustu Lempeä Pysähdykseen™ ja Kasvun Pysäkkiin – olet lämpimästi tervetullut kehittämään itsemyötätuntoa myös ammatillisessa ohjatussa ympäristössä.

Lähteet

Lahtinen, O. (2021). The effects of mindfulness and self-compassion on the well-being of upper secondary education students.Turun yliopisto. Saatavana: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8336-0


Heiskanen, S. (2024). Are you a friend or a constant critic of yourself? Why is self‑compassion worthwhile? Aalto University. Saatavana: https://www.aalto.fi/en/aaltogether/are-you-a-friend-or-a-constant-critic-of-yourself-why-is-self-compassion-worthwhile


Nyyti ry. (n.d.). Vahvista itsemyötätuntoa. Saatavana: https://www.nyyti.fi/vahvista-itsemyotatuntoa


Juoste, M., Rasanen, L., Heimonen, S. & Björkqvist, T. (2018). Itsemyötätunnon taitoja sosiaali‑ ja terveydenhuollon ammattilaisille. Ikäinstituutti. Saatavana: https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2018/02/NETTI_MYOTATUNTO-OPAS_UUSI.pdf

Julkaistu

Ajanhallinta, joka suojelee jaksamista

Kasvun Pysäkki, Maarit

Lempeitä, käytännönläheisiä keinoja kiireen keskelle

Tämän päivän kiire on varmasti kaikille tuttua. Erilaiset to-do -listat venyvät, viestit odottavat ja illalla mietit, miksi et saanut kaikkea valmiiksi. Kun jatkuva kiire asuu arjessamme, siitä voi syntyä stressiä, joka nakertaa unen laatua, palautumista ja työkykyä. Pitkittyessään venyvät työpäivät ja heikentynyt uni heikentävät hyvinvointia ja vireyttä seuraavana päivänä (Työterveyslaitos, n.d.).

Mitä stressi on — ja miten ajanhallinta auttaa?

Stressi on tilanne, jossa ulkopuoliset vaatimukset tai omat odotukset ylittävät käytettävissä olevat voimavarat. Usein kiire, epäselvät prioriteetit tai työn ja vapaa-ajan rajojen hämäryys lisäävät juuri sitä jatkuvaa kuormitusta, joka muuttuu haitalliseksi stressiksi (Duodecim/Terveyskirjasto, n.d.).


Hyvin toimiva ajanhallinta ei poista vaatimuksia, mutta se auttaa havainnollistamaan, mikä on tärkeintä, vähentämään jatkuvia keskeytyksiä ja varmistamaan palautumiseen tarvittavat hetket — ja siten laskee stressikuormitusta (Nyyti ry, n.d.; Mieli ry, n.d.).

Lempeät, käytännössä toimivat keinot

Olen koonnut tähän vinkkejä, jotka ovat helppoja kokeilla vaikka heti. Valitse näistä 1–3, kokeile viikon ajan ja seuraa, tuntuvatko ne auttavan. Moni asiakkaani on löytänyt vinkeistä itselleen juuri omaan tilanteeseensa sopivat ja niiden avulla päässyt loistaviin tuloksiin oman ajanhallinnan kanssa.

  1. Aseta kolme päivän tärkeintä tehtävää.
    Sen sijaan, että listaisit kymmeniä tehtäviä, päätä aamulla (tai edellisenä iltana) 1–3 asiaa, jotka täytyy saada tehtyä. Pienempi lista vähentää päätöksentekorasitusta ja antaa onnistumisen kokemuksia.
  2. Käytä aikablokkeja (time-blocking).
    Varaa kalenterista aikoja keskitetyille tehtäville ja suojaa ne keskeytyksiltä. Kun työtä tekee pidemmän pätkän keskeytyksettä, tehokkuus ja työn laatu paranevat (Luukkonen, 2021).
  3. Tauota ja palaudu lyhyesti mutta säännöllisesti.
    Lyhyet tauot työrupeaman keskellä palauttavat vireyttä ja vähentävät stressiä. Pomodoro-tyyppinen 25+5-rytmi tai minuutin venyttely joka tunti voi auttaa pitämään energian tasaisempana (Työterveyslaitos, n.d.).
  4. Opettele sanoa ’ei’ ja rajaa tehtäviä.
    Rajaaminen ei ole itsekkyyttä — se on keino suojata pysyvää suorituskykyä. Priorisointi ja kyky pyytää apua tai siirtää vähemmän tärkeät tehtävät vähentävät ylikuormitusta (Mieli ry, n.d.).
  5. Pidä työ- ja vapaa-ajan rajat näkyvinä.
    Etätyössä työ ja vapaa-aika sekoittuvat helposti, mikä lisää päivän venymistä ja uupumisen riskiä. Sovi itsellesi selkeä työajan alku ja loppu, ja harjoittele rituaaleja (esim. lyhyt kävely, musiikki), jotka auttavat siirtymään työstä vapaa-aikaan (Luukkonen, 2021).
  6. Vähennä keskeytyksiä (digihygienia).
    Kytke ilmoitukset pois työn keskeisiltä sovelluksilta aikablokin ajaksi. Lyhyt laitehiljennys vähentää mentaalista eli mielen sisäistä pirstaloitumista ja auttaa siinä, että saa työt tehdyksi nopeammin.
  7. Aseta realistinen aikataulu ja jousta suunnitelmasta lempeästi.
    Arvioi tehtävien vaatima aika rehellisesti. Jätä puskuri odottamattomille asioille, sillä se auttaa lieventämään kiireen tunnetta.
  8. Panosta uneen ja palautumiseen.
    Uni korjaa stressin haittoja; päinvastoin huonosti nukuttu yö altistaa pidentyneelle työpäivälle ja heikommin organisoidulle päivälle (Duodecim/Terveyskirjasto, n.d.).
  9. Harjoita tietoista läsnäoloa ja hengitystä.
    Lyhyt hengitysharjoitus keskellä kiirettä auttaa palauttamaan näkökulmaa ja vähentää kehollista jännitystä.
  10. Pyydä ja ota vastaan tukea.
    Keskustele esihenkilön tai kollegan kanssa kuormituksesta. Usein tehtävien priorisointi yhdessä vähentää merkittävästi stressiä (Mieli ry, n.d.).

Lopuksi — lempeä muistutus

Ajanhallinta ei ole täydellisyyden tavoittelua. Se on väline suojata sitä, mikä on tärkeintä: oma jaksaminen, läheiset ja palautuminen. Pienet, toistuvat muutokset arjessa tekevät pitkällä aikavälillä suuren eron.

Muistathan, mikäli kaipaat ammatillista tukea, olen tukenasi Kasvun Pysäkillä!

Lähteet:

Duodecim/Terveyskirjasto. (n.d.). Stressi. Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00976

Luukkonen, H. (2021). Stressin- ja ajanhallinnan haasteet etätyössä (opinnäytetyö). Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Theseus. https://www.theseus.fi/handle/10024/504911

Mieli Suomen Mielenterveys ry. (n.d.). Stressin hallinta. Mieli ry. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/tyoelamanmielenterveys/mielenterveys-tyopaikalla/stressin-hallinta/

Nyyti ry. (n.d.). Stressinhallinta. Nyyti ry. https://www.nyyti.fi/stressinhallinta/

Työterveyslaitos. (n.d.). Ajanhallinta. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyoaika/ajanhallinta

Julkaistu

Jaksamisen tukeminen arjessa – lempeyttä kehoon ja mieleen

Kasvun Pysäkki, Maarit

Työelämä vaatii paljon. Se vaatii asiantuntijuutta, läsnäoloa, empaattisuutta. Kun vaatimukset kasaantuvat, arki voi tuntua raskaalta, ja jaksaminen joutuu koetukselle. On hyvä tiedostaa se tosiasia, että jaksaminen ei tapahdu itsestään. Jaksamisen rakentaminen alkaa arjen pienistä teoista ja valinnoista.

Arjessa kasaantuvista paineista ei mielestäni puhuta tarpeeksi. Siksi päätinkin tehdä asialle jotain ja kantaa oman korteni kekoon Kasvun Pysäkille. Aioista pitää puhua, varsinkin paineita kerryttävistä asioista, ne pitää uskaltaa nostaa esille ajoissa.

Kasvun Pysäkin Lempeä Pysähdys™ -palvelu tarjoaa tilan pysähtyä, kuunnella itseä ja luoda käytännönläheisiä keinoja palautumiseen ja voimavaroihin. Toivonkin, että tämä kirjoitus tukee erityisesti sinua, joka työskentelet sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalla ja haluat vahvistaa jaksamistasi ennen kuin uupumus ehtii kertyä.

Miksi jaksaminen lipsuu – ja miten palautua arjessa?

Suomalainen tutkimus- ja tietoperusta korostaa sitä, että aktiivisen rentoutumisen ja vapaa-ajan sosiaalisten suhteiden merkitys palautumisessa on suuri (Kinnunen, 2024). Myös Työterveyslaitoksen DRAMMA-malli kuvaa kuutta palautumista edistävää kokemusta. Näitä ovat: irrottautuminen, rentoutuminen, autonomia, taidon hallinta, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus (Virtanen 2020).

Myös päivittäinen vireystaso, työn tauotus ja uni ovat arjen peruspilareita, jonka varaan hyvinvointi rakentuu – pienin palasin.

Kun nämä palikat jäävät toteutumatta, esimerkiksi työ vie huomion iltaisin, tauot jäävät pitämättä ja vapaa-ajasta puuttuu mielekkyys – jaksaminen heikkenee ja negatiivinen stressi kasaantuu.

Viisi arjen keinoa tukea jaksamistasi

1. Tauota päivä – mikrotauot aktivoivat palautumisen
Pidä pieniä, säännöllisiä taukoja (esim. syvähengitys, ikkunasta ulos katsominen, venyttely), niistä muodostuu tuttu rutiini, ja ne parantavat keskittymistä sekä kehon ja mielen palautumista.

2. Tee vapaa-ajasta palauttava – DRAMMA-mallin mukaisesti
Valitse vapaa-ajallesi aktiviteetteja, jotka eroavat työstä: sosiaalinen kanssakäyminen, luovuus tai luontokokemukset tuovat irrottautumista, merkitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta (Kinnunen 2024).

3. Liiku eli vähennä hermostollista kuormaa – mutta lempeästi
Kevyt liike kuten kävely luonnossa alentaa stressihormonitasoja ja tukee lepoa. Liikunnan ei tarvitse olla rankkaa – tärkeää on rytmi ja sopivuus omaan vireystilaan (Kinnunen 2024).

4. Rytmitä arkea – rajat, kalenteri, ravinto ja uni

Luo selkeitä rajoja työn ja vapaa-ajan välille. Syö säännöllisesti – myös välipalat ja vältä liian tuhtia tai epäterveellistä ruokaa. Panosta hyvään unihygieniaan eli nukkumisen tapoihin ja ympäristötekijöihin, jotka edistävät hyvää ja palauttavaa unta.

5. Tunnista omia vahvuuksia ja rajaa energiasyöpöt pois
Listaa asioita ja tilanteita, mikä tukevat sinua arjessa. Tee samanlainen lista asioista ja tilanteista, mikä kuluttavat. Tällaisia voivat olla esimerkiksi turhat viestit, ylimääräiset tehtävät, perfektionismi eli täydellisyyden tavoittelu.

Listauksen jälkeen valitse yksi konkreettinen muutos kerrallaan, ja toista sitä päivittäin – tällainen toistuva muutos luo suurimman vaikutuksen.

Miten Lempeä Pysähdys™ voi tukea arjen jaksamista?

Lempeä Pysähdys™ -palvelussa saat apua ja vinkkejä käytännön arjen keinojen rakentamiseen – aina mikrotauoista arjen rytmittämiseen ja voimavarojen tunnistamiseen. Palvelu on suunnattu erityisesti sinulle, joka työskentelet sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalla, ja haluat välttää uupumusta, haluat löytää kevyempiä ja inhimillisempiä tapoja jaksaa.

Ota ensimmäinen askel jaksamisen vahvistamiseen

Lähde mukaan luomaan arkea, jossa pienet valinnat kantavat. Yksi tauko lisää, yksi hengitysharjoitus päivittäin, yksi itselle tärkeä hetki vapaa-ajalle – nämä tekevät enemmän kuin miltä kuulostavat. Kokeile!

Tutustu Lempeä Pysähdys™-palveluun ja Kasvun Pysäkkiin. Tuloksena voi olla elinvoimaisempi sinä, kestävämpi työmotivaatio sekä arki, jota jaksat pyörittää.

Lähteet

Kinnunen, U. (2024). Palautuminen työstä vapaa-ajalla ja tauoilla: toimintojen ja psykologisten kokemusten merkitys. Psykologia. Saatavana: https://doi.org/10.62443/psykologia.v59i4.141126

Virtanen, A. (2020). Psykologinen palautuminen työstä – kuusi kokemusta (DRAMMA-malli). Työterveyslaitos. Saatavana: https://www.ttl.fi/tyopiste/psykologinen-palautuminen-tyosta-nama-kuusi-kokemusta-edistavat-sita.

Julkaistu

Itsetunnon lempeä voima – miksi se on niin tärkeä?

Itsetunto on meidän sisäinen majakka, johon voimme palata yhä uudelleen. Se kantaa meitä niin arjen myrskyissä kuin elämän tyyninä hetkinä. Tämän kirjoituksen myötä toivon, että juuri sinä löydät pienen vahvistuksen Kasvun Pysäkiltä – pakkasta, jossa itsetunto saa kasvaa lempeästi. Muista, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Mitä itsetunto oikeastaan on?

Itsetunto tarkoittaa kuvaa itsestä, se on myös arvostusta ja luottamusta omiin kykyihin (Osborne, 2024). Jo William James peräänkuulutti, että itsetunto syntyy kokemusten ja odotusten välisestä ristiriidasta (Osborne, 2024). Nathaniel Branden (1990) kuvasi itsetunnon kykynä kohdata elämän haasteita ja uskomuksena siihen, että olisi onnellinen. Miten sinä ajattelisit itsetunnon olevan?

Itsetunnolla on paljon vaikutusta hyvinvointiimme. Se on mielen hyvinvointia ja resilienssiä eli muutosjoustavuutta. Matala itsetunto ennustaa masennuksen ja ahdistuksen riskiä pitkällä aikavälillä (Sowislo & Orth, 2013; Steiger ym., 2014), kun taas tasapainoinen itsetunto edistää henkistä kestävyyttä (Kernis, 2005).

Itsetunto voi vaikuttaa konkreettisesti siihen, miten ihmissuhteet rakentuvat. Kun uskoo itseensä, osaa myös asettaa terveitä rajoja ja ottaa vastaan muiden arvoa (Murray ym., 2016). Itsetunto näkyy siis ihmissuhteissa ja yhteydessä toisiin.

Itsetunto luo perustan tavoitteiden asettamiselle ja omien kykyjen kokeilulle. Kiviruusun (2017) mukaan perhetausta, koulumenestys ja sosiaalinen tuki vaikuttavat merkittävästi nuoruuden itsetunnon kehittymiseen. Siksi itsetunto on myös oppimista ja kasvua.

Helsingin yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että itsetunto kasvaa nuoruudesta aikuisikään, ja vaikka se tasaantuu keski-iässä, kulttuurinen luontosuhde ja sisäinen rauha – kuten maaseutuympäristössä – voivat vahvistaa itsetuntoa (Kiviruusu, 2017; Koivusilta, 2021).

Itsetunnosta kerrotaan monenlaisia kokemuksia, sen haasteista ja kasvukivuista. Toiselle ei niin vahva itsetunto luo yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Se näkyy mm. siinä, miten syvä epävarmuus rajoittaa merkittävästi ihmissuhteiden mahdollisuuksia. Toiselle se on oman kehonkuvan hyväksymisen opettelua. Jatkuvasti saatu negatiivinen palaute jättää arvet itsetuntoon. Tällaiset kokemukset kertovat yhteiskunnallisista paineista ja kehonkuvaan liittyvistä odotuksista, jotka syövät sisäistä arvontunnetta. Myös kiusaaminen lapsuudessa jättää itsetuntoon merkittäviä jälkiä. Kiusatun lapsuuden vaikutus voi säilyä pitkään. Silti monet kertovat, että ajan kuluessa ja yhteisön tuella itsetunto voi vahvistua.

Suomalaisessa kulttuurissa ujous ja sisäänpäin kääntyneisyys tulkitaan joskus ylpeänä omana osana identiteettiä – vaikka kyse olisi epävarmuudesta. Tällöin taustalla on usein halu kuulua johonkin, mutta myös pelko muiden odotuksista.

Askelia itsetunnon vahvistamiseksi

Hyvä itsetunto kasvaa pienin askelin – pienistä onnistumisista ja niiden tunnistamisesta (Branden, 1990). Pienetkin hyvät teot ovat merkityksellisiä onnistumisen hetkiä itsetunnon vahvistamiseksi. Myötätunto itseä kohtaan vähentää häpeää ja edistää eheää minäkuvaa (Jimenez ym., 2010; Julkunen, 2025). Tutkimukset korostavat, että tasapainoinen ja kestävä itsetunto on tehokkaampi kuin ailahteleva itsearvostus (Kernis, 2005). Pohtiva ote auttaa pureutumaan rajoittaviin uskomuksiin – ei arvostelevasti, vaan lempeästi. Hyvinä askeleina itsetunnon vahvistamiseen ovat myös luovat menetelmät, kuten ilmaisutaiteet, kirjallisuus ja kaikenlainen luova tekeminen. Ne kaikki tukevat itsetuntoa (Halminen, 2010). Meillä on myös sisäsyntyisenä vahva tarve kuulua joukkoon, siksi yhteisön tuki on nuorilla ja aikuisilla vahva suoja (Räsänen, 2015; Väätäinen & Kujala, 2020).

Lämmin kutsu itsetunnon polulle

Itsetunto on kuin sisäinen lämpö – se kuljettaa läpi elämän polkujen myrskyn ja tyven. Tieteellinen tutkimus vahvistaa sen merkityksen mielen hyvinvoinnille, ihmissuhteille ja henkilökohtaiselle kasvulle. Kasvun Pysäkki haluaa olla rinnalla kulkija lempeyden, tuen ja merkityksellisyyden voimin itsetunnon vahvistamisen matkalla.

Kasvun Pysäkki tarjoaakin turvallisen ja luontoon yhteydessä olevan vastaanoton, jossa itsetuntosi voi saada tilaa kasvaa. Rakennamme yhdessä vahvempaa sisäistä ääntäsi – lempeästi ja rauhassa. Tunnistamme ja oikaisemme negatiivisia sekä rajoittavia uskomuksia. Tuemme itsekunnioittavaa polkua – ymmärryksellä, empatialla ja toiveikkaalla näkemyksellä. Kasvun Pysäkillä hyödynnämme luovia menetelmiä – kirjoittamista, piirtämistä, luontoa – voimia vahvistamaan.

Luottamus itseen on aina matka. Muista, että sinussa on kaikki se, mitä tarvitset kasvuun. Kasvu alkaa siitä, että näemme itsemme lempein silmin. Kulje kohti itseäsi – kuljen rinnallasi. Kasvun Pysäkki on paikka, jossa saat olla juuri sellainen kuin olet.

Lähteet:

Branden, N. (1990). The Six Pillars of Self‑Esteem. Bantam.

Halminen, M. (2010). Itsetunto on… ”miten tuntee itsensä”: ilmaisutaitoa 16‑vuotiaille. Keski‑Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Jimenez, S. S., Niles, B. L., & Park, C. L. (2010). … Personality and Individual Differences, 49(7), 989–993.

Julkunen, M.  (2025). Tutkimustietoa itsemyötätunnosta. https://www.arpeeti.fi/tutkimustietoa-itsemyotatunnosta/?utm_source=chatgpt.com

Kernis, M. H. (2005). Stability and variability in self‑concept… Handbook of Self and Identity. Guilford Press.

Kiviruusu, O. (2017). Itsetunnon kehitys nuoruudesta aikuisuuteen… University of Helsinki. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous/itsetunto-kasvaa-nuoruudesta-aikuisuuteen?utm_source=chatgpt.com

Koivusilta, L. (2021). Itsetunto, turvallisuuden tunne, usko tulevaisuuteen – tutkimus… Yle.

Murray, S. L., Holmes, J. G., & Griffin, D. W. (2016). … Personality and Social Psychology Bulletin, 42(6), 712–725.

Osborne, R. E. (2024). Self‑esteem. EBSCO Research Starters.

Räsänen, A. (2015). Sitä että mitä tunnet itse itsestäsi [Pro gradu, Lapin yliopisto]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201506051140

Sowislo, J. F. & Orth, U. (2013). … Psychological Bulletin, 139, 213–240.

Steiger, A. E., et al. (2014). … Journal of Personality and Social Psychology, 106, 325–338.

Väätäinen, L., & Kujala, H. (2020). Mielenterveysongelmat, itsetunto ja seksuaalisuus nuorten kuvaamana [Opinnäytetyö, Theseus]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927162

Julkaistu

Johtajuusidentiteetti kasvaa kohtaamisista – Viisi tapaa kehittää itseäsi johtajana ja tuke hyvinvointia

Olen paljon pohtinut johtajuutta ja ennen kaikkea sitä, millaisena kukin johtaja tai esihenkilö näkee oman johtajuusidentiteettinsä. Johtajuusidentiteettiä voidaan kehittää positiivisen johtajuuden avulla. Se pohjautuu positiivisen psykologian periaatteisiin ja korostaa toivoa, optimismia, sinnikkyyttä ja merkityksellisyyttä (Luthans ym., 2007). Kyse ei ole vain suorituksesta, vaan siitä, miten ihmiset voivat ja kukoistavat työssään – ja miten sinä johtajana vaikutat siihen.

Johtajuusidentiteetti – käsitys siitä, kuka minä olen johtajana – ei synny kuitenkaan yhdessä yössä. Se rakentuu kokemuksista, kohtaamisista, oppimisen hetkistä ja joskus epäonnistumisistakin. Kantapään kautta oppiminen on monelle tuttua. Tämä identiteetti on kuitenkin juuri se voimavara, joka tekee sinusta aitoutesi kautta vaikuttavan ihmisten johtajan (Haslam, Reicher & Platow, 2011; Pennington, 2024).

Halusin koota sinulle lukijani, viisi käytännön keinoa vahvistaa omaa johtajuusidentiteettiäsi. Nämä ovat erityisesti sinulle, joka toimit esihenkilötehtävissä sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalla, mutta vinkit toki toimii muillekin:

1. Reflektoi kokemuksia

Kysy itseltä: milloin minä olen oikeasti tuntenut, että työstäni on merkitystä?
Näissä hetkissä näkyvät arvosi ja motivaatiotekijäsi. Nämä hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tunteet vahvistuvat, kun johdat myötäeläen – niin kuin positiivisen johtamisen tutkimus kuvaa (Laakkonen, 2024). Kokeile: Kirjoita viikon päätteeksi ylös yksi hetki, joka jäi mieleen. Pohdi, mitä se kertoo sinusta johtajana.

2. Kysy palautetta itsestäsi, ei vain tekemisestä

Johtajuus ei näy vain päätöksissä ja prosesseissa. Miten tulkitset oman johtajuutesi vaikutuksen? Kysy tiimiltäsi: Miltä sinusta tuntuu, kun johdan?
Itsearviointi ja palautteenanto nostavat pintaan omaa tapaa olla kohtaamassa ja ohjaamassa – ja tutkimusten mukaan juuri nämä kokemuksen hetket tukevat johtajana kasvamista (Kunnari, 2010). Kokeile: Kysy pieneltä ryhmältä: Mikä minussa johtajana tukee sinun työskentelyäsi? ja Missä voisin kehittyä?

3. Kehitä psykologista pääomaa – vahvuutesi nostavat sinut hetkeen

Toivo, sinnikkyys, optimismi ja itseluottamus ovat psykologista pääomaa, jotka kannattelevat paitsi sinua, myös ympärilläsi olevia (Luthans, Youssef & Avolio, 2007).
Näiden vahvistaminen ei tarkoita pakotettua positiivisuutta, vaan sitä, että opit näkemään toivon mahdollisuuden myös epävarmuuden keskellä. Kun sinä vahvistut sisältä käsin, sinusta huokuu rauhaa ja luottamusta ympärillesi – ja juuri sitä moni kaipaa johtajaltaan. Suomalaisten tutkimusten mukaan transformationaalinen eli innostava johtaminen yhdistyy vahvaan psykologiseen pääomaan (Brandt, 2011; Brandt & Kaivonen, 2011–2019). Kokeile: Kysy itseltäsi aamulla: Mikä antaa minulle tänään toivoa? Tai illalla: Mistä pienestä asiasta olen tänään ylpeä?

4. Nimeä vahvuutesi – tunnista ammattiasi tukevat puolet

Usein olemme herkempiä huomaamaan puutteemme kuin vahvuutemme. Silti juuri vahvuudet – huumori, oikeudenmukaisuus, rehellisyys tai into oppia – tekevät johtamisesta inhimillistä ja kestävää. Vahvuuksiin perustuva johtajuus ei tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa aitoutta. Kun johdat siitä, mikä on sinussa luontevaa, sinun ei tarvitse esittää mitään. Tunnista vahvuudet, kuten empatian, uteliaisuuden, huumorin tai oikeudenmukaisuuden taito. Nämä eivät ole pelkkää sivuseikkaa — ne ovat tärkeitä johtajuusidentiteettisi rakennuspalikoita. Vahvuusperustainen johtaminen lisää sekä johtajien että tiimin hyvinvointia (Wenström, 2020; Vahvuuttamo, 2022). Kokeile: Tee VIA-luonteenvahvuustesti (esim. viacharacter.org) ja pohdi: Miten nämä vahvuudet näkyvät tavassani olla ihmisten kanssa?

5. Pohdi omaa tarinaasi – mistä tulet, mihin uskot?

Jokaisella johtajalla on tarina – perheestä, koulutuksesta, ammatillisista urapoluista. Se on voimavara, joka tekee johtamisesta henkilökohtaista, merkityksellistä ja oikeasti vaikuttavaa (Pennington, 2024). Tarina vaikuttaa siihen, millaisena itsemme näemme – ja mitä tuomme mukanamme johtamiseen. Ehkä sinua ohjaa kokemus nähdyksi tulemisen voimasta? Tai ehkä haluat olla se johtaja, jota itse kaipasit aiemmin elämässäsi? Oman johtajuustarinan tunnistaminen tuo johtamiseen syvyyttä, rohkeutta ja selkeyttä (Pennington, 2024). Se auttaa rakentamaan johtajuutta, joka tuntuu sinulta. Kokeile: Kirjoita itsellesi: Mitä polkua olen kulkenut? Millaisia arvoja matkalta on tarttunut mukaan? Mitä haluan viedä eteenpäin?

Muista

Johtajuusidentiteetti ei ole valmis – se elää, kasvaa ja syventyy jatkuvasti. Kun pysähdyt kysymään itseltäsi ”Kuka minä olen johtajana?”, otat askeleen pitkin polkua, joka johtaa aitouteen ja vahvuuteen. Astu siis rohkeasti tälle polulle. Ole läsnä itsellesi, avoin palautteelle, haasta päämäärätapasi ja anna oman tarinasi ohjata sinua – johtajuusidentiteetti ei ole vain sinun työkalusi, se on myös mahdollisuus rakentaa yhteisöä, jossa ihmiset voivat hyvin ja kukoistaa.

Kuka sinä olet johtajana – ja kuka haluat olla? – siinä sinulle pähkinä!

Lähteet:

Brandt, T. (2011). Persoonallisuudet työyhteisössä – Yhteisölliset johtajat ja esimies-alaissuhteet. Vaasa: Leadec Oy.

Brandt, T., & Kaivonen, S. (2011–2019). Valmentavan johtajuuden ja psykologisen pääoman yhteys. [Raportti]. Tampereen ammattikorkeakoulu.

Haslam, S. A., Reicher, S. D., & Platow, M. J. (2011). The new psychology of leadership: Identity, influence and power. Psychology Press.

Kunnari, K. (2010). Itsearviointi ja johtamistaito: Itsearvioinnin merkitys johtamistaidon kehittymiselle [Pro gradu -tutkielma]. Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/60862
Laakkonen, H. (2024). Positiivinen johtaminen ja sen vaikutukset työhyvinvointiin [Opinnäytetyö]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024103127138

Luthans, F., Youssef, C. M., & Avolio, B. J. (2007). Psychological capital: Developing the human competitive edge. Oxford University Press.

Pennington, J. (2024). Understanding leadership identity: Who are you as a leader? Talogy. https://talogy.com/en/blog/understanding-leadership-identity-who-are-you-as-a-leader/

Vahvuuttamo. (2022). Vahvuuksien johtaminen osana positiivista johtamista.
Wenström, S. (2021). Positiivinen johtaminen. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. Santalahti.

Julkaistu

Suloista sekamelskaa vai sopusointua? Matka merkitykselliseen työhyvinvointiin

Työhyvinvoinnin edistäminen – Kasvun Pysäkin lempeä valmentaja

Työhyvinvoinnin suloista sekamelskaa vai sopusointua. Oma matkani merkitykselliseen työhyvinvointiin on kasvua pysähdellen. Olen pohjimmiltani ja sydämeltäni terveydenhuollon ammattilainen. Pitkään uskoin, etten voisi kuvitellakaan työskenteleväni millään muulla alalla. Kuitenkin – kuten elämä usein näyttää – asiat harvoin pysyvät paikallaan.

Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan intohimonani on ollut työhyvinvointi ja sen monipuolinen edistäminen. Alkuun kouluttauduin sairaanhoitajaksi ja työskentelin vuodeosastoilla sekä vanhustenhuollossa. Pian huomasin kaipaavani jotakin muuta – enemmän ennaltaehkäisevää terveydenhuollon näkökulmaa, vähemmän sairauskeskeisyyttä. Tämä sai minut jatkamaan opintoja terveydenhoitajaksi, ja löysinkin itseni unelmatyöstä työterveyshuollossa.

Juuri tässä vaiheessa minussa heräsi elinikäinen oppija. Uuden oppiminen ja sen vieminen käytäntöön asiakkaiden ja kollegoiden kanssa oli innostavaa ja merkityksellistä. Opiskelin aiheita laidasta laitaan – kaikkea, mikä liittyi terveyden edistämiseen.

Henkinen kasvu kohtaa työhyvinvoinnin

Hiljalleen kiinnostukseni siirtyi myös henkisen kasvun maailmaan. Kouluttauduin psyykkiseksi valmentajaksi, ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja NLP Masteriksi. Tämä polku ei ollut vain ammatillinen, vaan myös henkilökohtainen: halu auttaa ihmisiä ja työyhteisöjä voimaan paremmin oli – ja on edelleen – kantava voimani.

Täydennyskoulutukset seurasivat toisiaan: työnohjaaja, työyhteisösovittelija, taideterapeuttinen ohjaaja, uniterapeutti, VOIMAKEHÄ®-valmentaja, Metsämieli®-ohjaaja, luontoyhteysohjaaja. Jokainen osa-alue lisäsi kerroksia ymmärrykseeni ihmisestä ja työelämästä – ei irrallisina ilmiöinä, vaan osana isompaa, inhimillistä kokonaisuutta.

Työelämä tänään – valoa ja varjoja

Tämän päivän työelämä voi olla armoton. Irtisanomisia, yt-neuvotteluita, epävarmuutta ja uupumusta. Mutta toisaalta: kohtaamisia, toivoa, kehitystä, ja niitä pieniä valonpilkahduksia, jotka antavat merkitystä arkeen. Onneksi myös myötätunto, empatia ja rakkaus tekevät paluuta johtamiseen ja työyhteisöihin. Tässä murroksessa löysin positiivisen psykologian – tieteenalan, joka keskittyy siihen, mikä ihmisessä on hyvin ja vahvaa (Seligman & Csikszentmihalyi, 2000).

Positiivinen psykologia ei ole “kevyttä höttöä”, vaan tutkittua tietoa siitä, miten ihmiset kukoistavat. Esimerkiksi psykologinen pääoma (PsyCap) – toivo, sinnikkyys, itseluottamus ja optimismi – on vahvasti yhteydessä työhyvinvointiin (Luthans, Youssef & Avolio, 2007). Kun yhdistin tämän tiedon ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja NLP:n voimavara- ja tavoitekeskeisyyteen, oivalsin jotakin olennaista: hyvä työelämä ei synny sattumalta, vaan sitä voi rakentaa – yhdessä.

Syntyi sopusointu – ei täydellisyyttä, vaan tarkoitus

Aloitin opinnot ensin terveydenhoitajana (YAMK), sitten sairaanhoitajana (YAMK). Nälkä kasvoi syödessä. Erityisesti työyhteisöt ja niiden johtaminen alkoivat kiinnostaa syvemmin. Halusin ymmärtää, mikä auttaa ihmisiä kukoistamaan työssään – ja miten johtajuudella voidaan mahdollistaa hyvinvointia.

Luin ja opiskelin lisää motivaatiosta, arvoista ja merkityksellisyydestä. Ihastuin luonnon hyvinvointivaikutuksiin – ja ymmärsin, että ihminen ei voi hyvin ilman yhteyttä luontoon (Capaldi, Dopko & Zelenski, 2014). Tästä kaikesta syntyi vähitellen jotakin ainutlaatuista. Ei täydellisen hallittua, mutta elävää ja tarkoituksellista.

Tästä suloisesta sekamelskasta kasvoi Kasvun Pysäkki – paikka, jossa henkinen hyvinvointi, työelämän inhimillisyys ja ihmisen sisäiset voimavarat kohtaavat. Se ei ole vain osa elämääni – se on tapa elää, tehdä työtä ja kohdata toinen ihminen.

Lähteet

Capaldi, C. A., Dopko, R. L., & Zelenski, J. M. (2014). The relationship between nature connectedness and happiness: A meta-analysis. *Frontiers in Psychology, 5*, 976. [https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.00976](https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.00976)

Luthans, F., Youssef, C. M., & Avolio, B. J. (2007). *Psychological Capital: Developing the Human Competitive Edge*. Oxford University Press.

Seligman, M. E. P., & Csikszentmihalyi, M. (2000). Positive psychology: An introduction. American Psychologist, 55*(1), 5–14. [https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.5](https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.5)