Tekijä: Maarit Hallia

Julkaistu

Itsetunnon lempeä voima – miksi se on niin tärkeä?

Itsetunto on meidän sisäinen majakka, johon voimme palata yhä uudelleen. Se kantaa meitä niin arjen myrskyissä kuin elämän tyyninä hetkinä. Tämän kirjoituksen myötä toivon, että juuri sinä löydät pienen vahvistuksen Kasvun Pysäkiltä – pakkasta, jossa itsetunto saa kasvaa lempeästi. Muista, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Mitä itsetunto oikeastaan on?

Itsetunto tarkoittaa kuvaa itsestä, se on myös arvostusta ja luottamusta omiin kykyihin (Osborne, 2024). Jo William James peräänkuulutti, että itsetunto syntyy kokemusten ja odotusten välisestä ristiriidasta (Osborne, 2024). Nathaniel Branden (1990) kuvasi itsetunnon kykynä kohdata elämän haasteita ja uskomuksena siihen, että olisi onnellinen. Miten sinä ajattelisit itsetunnon olevan?

Itsetunnolla on paljon vaikutusta hyvinvointiimme. Se on mielen hyvinvointia ja resilienssiä eli muutosjoustavuutta. Matala itsetunto ennustaa masennuksen ja ahdistuksen riskiä pitkällä aikavälillä (Sowislo & Orth, 2013; Steiger ym., 2014), kun taas tasapainoinen itsetunto edistää henkistä kestävyyttä (Kernis, 2005).

Itsetunto voi vaikuttaa konkreettisesti siihen, miten ihmissuhteet rakentuvat. Kun uskoo itseensä, osaa myös asettaa terveitä rajoja ja ottaa vastaan muiden arvoa (Murray ym., 2016). Itsetunto näkyy siis ihmissuhteissa ja yhteydessä toisiin.

Itsetunto luo perustan tavoitteiden asettamiselle ja omien kykyjen kokeilulle. Kiviruusun (2017) mukaan perhetausta, koulumenestys ja sosiaalinen tuki vaikuttavat merkittävästi nuoruuden itsetunnon kehittymiseen. Siksi itsetunto on myös oppimista ja kasvua.

Helsingin yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että itsetunto kasvaa nuoruudesta aikuisikään, ja vaikka se tasaantuu keski-iässä, kulttuurinen luontosuhde ja sisäinen rauha – kuten maaseutuympäristössä – voivat vahvistaa itsetuntoa (Kiviruusu, 2017; Koivusilta, 2021).

Itsetunnosta kerrotaan monenlaisia kokemuksia, sen haasteista ja kasvukivuista. Toiselle ei niin vahva itsetunto luo yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Se näkyy mm. siinä, miten syvä epävarmuus rajoittaa merkittävästi ihmissuhteiden mahdollisuuksia. Toiselle se on oman kehonkuvan hyväksymisen opettelua. Jatkuvasti saatu negatiivinen palaute jättää arvet itsetuntoon. Tällaiset kokemukset kertovat yhteiskunnallisista paineista ja kehonkuvaan liittyvistä odotuksista, jotka syövät sisäistä arvontunnetta. Myös kiusaaminen lapsuudessa jättää itsetuntoon merkittäviä jälkiä. Kiusatun lapsuuden vaikutus voi säilyä pitkään. Silti monet kertovat, että ajan kuluessa ja yhteisön tuella itsetunto voi vahvistua.

Suomalaisessa kulttuurissa ujous ja sisäänpäin kääntyneisyys tulkitaan joskus ylpeänä omana osana identiteettiä – vaikka kyse olisi epävarmuudesta. Tällöin taustalla on usein halu kuulua johonkin, mutta myös pelko muiden odotuksista.

Askelia itsetunnon vahvistamiseksi

Hyvä itsetunto kasvaa pienin askelin – pienistä onnistumisista ja niiden tunnistamisesta (Branden, 1990). Pienetkin hyvät teot ovat merkityksellisiä onnistumisen hetkiä itsetunnon vahvistamiseksi. Myötätunto itseä kohtaan vähentää häpeää ja edistää eheää minäkuvaa (Jimenez ym., 2010; Julkunen, 2025). Tutkimukset korostavat, että tasapainoinen ja kestävä itsetunto on tehokkaampi kuin ailahteleva itsearvostus (Kernis, 2005). Pohtiva ote auttaa pureutumaan rajoittaviin uskomuksiin – ei arvostelevasti, vaan lempeästi. Hyvinä askeleina itsetunnon vahvistamiseen ovat myös luovat menetelmät, kuten ilmaisutaiteet, kirjallisuus ja kaikenlainen luova tekeminen. Ne kaikki tukevat itsetuntoa (Halminen, 2010). Meillä on myös sisäsyntyisenä vahva tarve kuulua joukkoon, siksi yhteisön tuki on nuorilla ja aikuisilla vahva suoja (Räsänen, 2015; Väätäinen & Kujala, 2020).

Lämmin kutsu itsetunnon polulle

Itsetunto on kuin sisäinen lämpö – se kuljettaa läpi elämän polkujen myrskyn ja tyven. Tieteellinen tutkimus vahvistaa sen merkityksen mielen hyvinvoinnille, ihmissuhteille ja henkilökohtaiselle kasvulle. Kasvun Pysäkki haluaa olla rinnalla kulkija lempeyden, tuen ja merkityksellisyyden voimin itsetunnon vahvistamisen matkalla.

Kasvun Pysäkki tarjoaakin turvallisen ja luontoon yhteydessä olevan vastaanoton, jossa itsetuntosi voi saada tilaa kasvaa. Rakennamme yhdessä vahvempaa sisäistä ääntäsi – lempeästi ja rauhassa. Tunnistamme ja oikaisemme negatiivisia sekä rajoittavia uskomuksia. Tuemme itsekunnioittavaa polkua – ymmärryksellä, empatialla ja toiveikkaalla näkemyksellä. Kasvun Pysäkillä hyödynnämme luovia menetelmiä – kirjoittamista, piirtämistä, luontoa – voimia vahvistamaan.

Luottamus itseen on aina matka. Muista, että sinussa on kaikki se, mitä tarvitset kasvuun. Kasvu alkaa siitä, että näemme itsemme lempein silmin. Kulje kohti itseäsi – kuljen rinnallasi. Kasvun Pysäkki on paikka, jossa saat olla juuri sellainen kuin olet.

Lähteet:

Branden, N. (1990). The Six Pillars of Self‑Esteem. Bantam.

Halminen, M. (2010). Itsetunto on… ”miten tuntee itsensä”: ilmaisutaitoa 16‑vuotiaille. Keski‑Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Jimenez, S. S., Niles, B. L., & Park, C. L. (2010). … Personality and Individual Differences, 49(7), 989–993.

Julkunen, M.  (2025). Tutkimustietoa itsemyötätunnosta. https://www.arpeeti.fi/tutkimustietoa-itsemyotatunnosta/?utm_source=chatgpt.com

Kernis, M. H. (2005). Stability and variability in self‑concept… Handbook of Self and Identity. Guilford Press.

Kiviruusu, O. (2017). Itsetunnon kehitys nuoruudesta aikuisuuteen… University of Helsinki. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous/itsetunto-kasvaa-nuoruudesta-aikuisuuteen?utm_source=chatgpt.com

Koivusilta, L. (2021). Itsetunto, turvallisuuden tunne, usko tulevaisuuteen – tutkimus… Yle.

Murray, S. L., Holmes, J. G., & Griffin, D. W. (2016). … Personality and Social Psychology Bulletin, 42(6), 712–725.

Osborne, R. E. (2024). Self‑esteem. EBSCO Research Starters.

Räsänen, A. (2015). Sitä että mitä tunnet itse itsestäsi [Pro gradu, Lapin yliopisto]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201506051140

Sowislo, J. F. & Orth, U. (2013). … Psychological Bulletin, 139, 213–240.

Steiger, A. E., et al. (2014). … Journal of Personality and Social Psychology, 106, 325–338.

Väätäinen, L., & Kujala, H. (2020). Mielenterveysongelmat, itsetunto ja seksuaalisuus nuorten kuvaamana [Opinnäytetyö, Theseus]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927162

Julkaistu

Johtajuusidentiteetti kasvaa kohtaamisista – Viisi tapaa kehittää itseäsi johtajana ja tuke hyvinvointia

Olen paljon pohtinut johtajuutta ja ennen kaikkea sitä, millaisena kukin johtaja tai esihenkilö näkee oman johtajuusidentiteettinsä. Johtajuusidentiteettiä voidaan kehittää positiivisen johtajuuden avulla. Se pohjautuu positiivisen psykologian periaatteisiin ja korostaa toivoa, optimismia, sinnikkyyttä ja merkityksellisyyttä (Luthans ym., 2007). Kyse ei ole vain suorituksesta, vaan siitä, miten ihmiset voivat ja kukoistavat työssään – ja miten sinä johtajana vaikutat siihen.

Johtajuusidentiteetti – käsitys siitä, kuka minä olen johtajana – ei synny kuitenkaan yhdessä yössä. Se rakentuu kokemuksista, kohtaamisista, oppimisen hetkistä ja joskus epäonnistumisistakin. Kantapään kautta oppiminen on monelle tuttua. Tämä identiteetti on kuitenkin juuri se voimavara, joka tekee sinusta aitoutesi kautta vaikuttavan ihmisten johtajan (Haslam, Reicher & Platow, 2011; Pennington, 2024).

Halusin koota sinulle lukijani, viisi käytännön keinoa vahvistaa omaa johtajuusidentiteettiäsi. Nämä ovat erityisesti sinulle, joka toimit esihenkilötehtävissä sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalla, mutta vinkit toki toimii muillekin:

1. Reflektoi kokemuksia

Kysy itseltä: milloin minä olen oikeasti tuntenut, että työstäni on merkitystä?
Näissä hetkissä näkyvät arvosi ja motivaatiotekijäsi. Nämä hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tunteet vahvistuvat, kun johdat myötäeläen – niin kuin positiivisen johtamisen tutkimus kuvaa (Laakkonen, 2024). Kokeile: Kirjoita viikon päätteeksi ylös yksi hetki, joka jäi mieleen. Pohdi, mitä se kertoo sinusta johtajana.

2. Kysy palautetta itsestäsi, ei vain tekemisestä

Johtajuus ei näy vain päätöksissä ja prosesseissa. Miten tulkitset oman johtajuutesi vaikutuksen? Kysy tiimiltäsi: Miltä sinusta tuntuu, kun johdan?
Itsearviointi ja palautteenanto nostavat pintaan omaa tapaa olla kohtaamassa ja ohjaamassa – ja tutkimusten mukaan juuri nämä kokemuksen hetket tukevat johtajana kasvamista (Kunnari, 2010). Kokeile: Kysy pieneltä ryhmältä: Mikä minussa johtajana tukee sinun työskentelyäsi? ja Missä voisin kehittyä?

3. Kehitä psykologista pääomaa – vahvuutesi nostavat sinut hetkeen

Toivo, sinnikkyys, optimismi ja itseluottamus ovat psykologista pääomaa, jotka kannattelevat paitsi sinua, myös ympärilläsi olevia (Luthans, Youssef & Avolio, 2007).
Näiden vahvistaminen ei tarkoita pakotettua positiivisuutta, vaan sitä, että opit näkemään toivon mahdollisuuden myös epävarmuuden keskellä. Kun sinä vahvistut sisältä käsin, sinusta huokuu rauhaa ja luottamusta ympärillesi – ja juuri sitä moni kaipaa johtajaltaan. Suomalaisten tutkimusten mukaan transformationaalinen eli innostava johtaminen yhdistyy vahvaan psykologiseen pääomaan (Brandt, 2011; Brandt & Kaivonen, 2011–2019). Kokeile: Kysy itseltäsi aamulla: Mikä antaa minulle tänään toivoa? Tai illalla: Mistä pienestä asiasta olen tänään ylpeä?

4. Nimeä vahvuutesi – tunnista ammattiasi tukevat puolet

Usein olemme herkempiä huomaamaan puutteemme kuin vahvuutemme. Silti juuri vahvuudet – huumori, oikeudenmukaisuus, rehellisyys tai into oppia – tekevät johtamisesta inhimillistä ja kestävää. Vahvuuksiin perustuva johtajuus ei tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa aitoutta. Kun johdat siitä, mikä on sinussa luontevaa, sinun ei tarvitse esittää mitään. Tunnista vahvuudet, kuten empatian, uteliaisuuden, huumorin tai oikeudenmukaisuuden taito. Nämä eivät ole pelkkää sivuseikkaa — ne ovat tärkeitä johtajuusidentiteettisi rakennuspalikoita. Vahvuusperustainen johtaminen lisää sekä johtajien että tiimin hyvinvointia (Wenström, 2020; Vahvuuttamo, 2022). Kokeile: Tee VIA-luonteenvahvuustesti (esim. viacharacter.org) ja pohdi: Miten nämä vahvuudet näkyvät tavassani olla ihmisten kanssa?

5. Pohdi omaa tarinaasi – mistä tulet, mihin uskot?

Jokaisella johtajalla on tarina – perheestä, koulutuksesta, ammatillisista urapoluista. Se on voimavara, joka tekee johtamisesta henkilökohtaista, merkityksellistä ja oikeasti vaikuttavaa (Pennington, 2024). Tarina vaikuttaa siihen, millaisena itsemme näemme – ja mitä tuomme mukanamme johtamiseen. Ehkä sinua ohjaa kokemus nähdyksi tulemisen voimasta? Tai ehkä haluat olla se johtaja, jota itse kaipasit aiemmin elämässäsi? Oman johtajuustarinan tunnistaminen tuo johtamiseen syvyyttä, rohkeutta ja selkeyttä (Pennington, 2024). Se auttaa rakentamaan johtajuutta, joka tuntuu sinulta. Kokeile: Kirjoita itsellesi: Mitä polkua olen kulkenut? Millaisia arvoja matkalta on tarttunut mukaan? Mitä haluan viedä eteenpäin?

Muista

Johtajuusidentiteetti ei ole valmis – se elää, kasvaa ja syventyy jatkuvasti. Kun pysähdyt kysymään itseltäsi ”Kuka minä olen johtajana?”, otat askeleen pitkin polkua, joka johtaa aitouteen ja vahvuuteen. Astu siis rohkeasti tälle polulle. Ole läsnä itsellesi, avoin palautteelle, haasta päämäärätapasi ja anna oman tarinasi ohjata sinua – johtajuusidentiteetti ei ole vain sinun työkalusi, se on myös mahdollisuus rakentaa yhteisöä, jossa ihmiset voivat hyvin ja kukoistaa.

Kuka sinä olet johtajana – ja kuka haluat olla? – siinä sinulle pähkinä!

Lähteet:

Brandt, T. (2011). Persoonallisuudet työyhteisössä – Yhteisölliset johtajat ja esimies-alaissuhteet. Vaasa: Leadec Oy.

Brandt, T., & Kaivonen, S. (2011–2019). Valmentavan johtajuuden ja psykologisen pääoman yhteys. [Raportti]. Tampereen ammattikorkeakoulu.

Haslam, S. A., Reicher, S. D., & Platow, M. J. (2011). The new psychology of leadership: Identity, influence and power. Psychology Press.

Kunnari, K. (2010). Itsearviointi ja johtamistaito: Itsearvioinnin merkitys johtamistaidon kehittymiselle [Pro gradu -tutkielma]. Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/60862
Laakkonen, H. (2024). Positiivinen johtaminen ja sen vaikutukset työhyvinvointiin [Opinnäytetyö]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024103127138

Luthans, F., Youssef, C. M., & Avolio, B. J. (2007). Psychological capital: Developing the human competitive edge. Oxford University Press.

Pennington, J. (2024). Understanding leadership identity: Who are you as a leader? Talogy. https://talogy.com/en/blog/understanding-leadership-identity-who-are-you-as-a-leader/

Vahvuuttamo. (2022). Vahvuuksien johtaminen osana positiivista johtamista.
Wenström, S. (2021). Positiivinen johtaminen. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. Santalahti.

Julkaistu

Suloista sekamelskaa vai sopusointua? Matka merkitykselliseen työhyvinvointiin

Työhyvinvoinnin edistäminen – Kasvun Pysäkin lempeä valmentaja

Työhyvinvoinnin suloista sekamelskaa vai sopusointua. Oma matkani merkitykselliseen työhyvinvointiin on kasvua pysähdellen. Olen pohjimmiltani ja sydämeltäni terveydenhuollon ammattilainen. Pitkään uskoin, etten voisi kuvitellakaan työskenteleväni millään muulla alalla. Kuitenkin – kuten elämä usein näyttää – asiat harvoin pysyvät paikallaan.

Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan intohimonani on ollut työhyvinvointi ja sen monipuolinen edistäminen. Alkuun kouluttauduin sairaanhoitajaksi ja työskentelin vuodeosastoilla sekä vanhustenhuollossa. Pian huomasin kaipaavani jotakin muuta – enemmän ennaltaehkäisevää terveydenhuollon näkökulmaa, vähemmän sairauskeskeisyyttä. Tämä sai minut jatkamaan opintoja terveydenhoitajaksi, ja löysinkin itseni unelmatyöstä työterveyshuollossa.

Juuri tässä vaiheessa minussa heräsi elinikäinen oppija. Uuden oppiminen ja sen vieminen käytäntöön asiakkaiden ja kollegoiden kanssa oli innostavaa ja merkityksellistä. Opiskelin aiheita laidasta laitaan – kaikkea, mikä liittyi terveyden edistämiseen.

Henkinen kasvu kohtaa työhyvinvoinnin

Hiljalleen kiinnostukseni siirtyi myös henkisen kasvun maailmaan. Kouluttauduin psyykkiseksi valmentajaksi, ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja NLP Masteriksi. Tämä polku ei ollut vain ammatillinen, vaan myös henkilökohtainen: halu auttaa ihmisiä ja työyhteisöjä voimaan paremmin oli – ja on edelleen – kantava voimani.

Täydennyskoulutukset seurasivat toisiaan: työnohjaaja, työyhteisösovittelija, taideterapeuttinen ohjaaja, uniterapeutti, VOIMAKEHÄ®-valmentaja, Metsämieli®-ohjaaja, luontoyhteysohjaaja. Jokainen osa-alue lisäsi kerroksia ymmärrykseeni ihmisestä ja työelämästä – ei irrallisina ilmiöinä, vaan osana isompaa, inhimillistä kokonaisuutta.

Työelämä tänään – valoa ja varjoja

Tämän päivän työelämä voi olla armoton. Irtisanomisia, yt-neuvotteluita, epävarmuutta ja uupumusta. Mutta toisaalta: kohtaamisia, toivoa, kehitystä, ja niitä pieniä valonpilkahduksia, jotka antavat merkitystä arkeen. Onneksi myös myötätunto, empatia ja rakkaus tekevät paluuta johtamiseen ja työyhteisöihin. Tässä murroksessa löysin positiivisen psykologian – tieteenalan, joka keskittyy siihen, mikä ihmisessä on hyvin ja vahvaa (Seligman & Csikszentmihalyi, 2000).

Positiivinen psykologia ei ole “kevyttä höttöä”, vaan tutkittua tietoa siitä, miten ihmiset kukoistavat. Esimerkiksi psykologinen pääoma (PsyCap) – toivo, sinnikkyys, itseluottamus ja optimismi – on vahvasti yhteydessä työhyvinvointiin (Luthans, Youssef & Avolio, 2007). Kun yhdistin tämän tiedon ratkaisukeskeiseen ajatteluun ja NLP:n voimavara- ja tavoitekeskeisyyteen, oivalsin jotakin olennaista: hyvä työelämä ei synny sattumalta, vaan sitä voi rakentaa – yhdessä.

Syntyi sopusointu – ei täydellisyyttä, vaan tarkoitus

Aloitin opinnot ensin terveydenhoitajana (YAMK), sitten sairaanhoitajana (YAMK). Nälkä kasvoi syödessä. Erityisesti työyhteisöt ja niiden johtaminen alkoivat kiinnostaa syvemmin. Halusin ymmärtää, mikä auttaa ihmisiä kukoistamaan työssään – ja miten johtajuudella voidaan mahdollistaa hyvinvointia.

Luin ja opiskelin lisää motivaatiosta, arvoista ja merkityksellisyydestä. Ihastuin luonnon hyvinvointivaikutuksiin – ja ymmärsin, että ihminen ei voi hyvin ilman yhteyttä luontoon (Capaldi, Dopko & Zelenski, 2014). Tästä kaikesta syntyi vähitellen jotakin ainutlaatuista. Ei täydellisen hallittua, mutta elävää ja tarkoituksellista.

Tästä suloisesta sekamelskasta kasvoi Kasvun Pysäkki – paikka, jossa henkinen hyvinvointi, työelämän inhimillisyys ja ihmisen sisäiset voimavarat kohtaavat. Se ei ole vain osa elämääni – se on tapa elää, tehdä työtä ja kohdata toinen ihminen.

Lähteet

Capaldi, C. A., Dopko, R. L., & Zelenski, J. M. (2014). The relationship between nature connectedness and happiness: A meta-analysis. *Frontiers in Psychology, 5*, 976. [https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.00976](https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.00976)

Luthans, F., Youssef, C. M., & Avolio, B. J. (2007). *Psychological Capital: Developing the Human Competitive Edge*. Oxford University Press.

Seligman, M. E. P., & Csikszentmihalyi, M. (2000). Positive psychology: An introduction. American Psychologist, 55*(1), 5–14. [https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.5](https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.5)