Voiko ylipainoinen olla hyvinvoinnin asiantuntija?

Voiko ylipainoinen tosiaan olla hyvinvoinnin asiantuntia? Siinä meillä onkin kysymys pohdittavaksi. Lause sisältää olettamuksen siitä, että ylipaino ja hyvinvointi eivät kuulu yhteen. Vai kuuluuko niitä verrata ollenkaan keskenään? Oli miten oli ylipainoinen asiantuntija saa usein osakseen yhteiskunnassa arvostelua, varsinkin silloin, jos on nainen.

Tämän päivän yhteiskunnassa trendinä on olla hyvin treenattu ja timmi mimmi. Joka puolella toitotetaan sitä, miten laihuus tuo onnellisuutta ja hyvinvointia. Kenenkä mielestä? Onko tuon olettamuksen mukaan kaikki laihat siis onnellisia ja hyvin voimaisia? Tuskin. Tosin kaikki ylipainoisetkaan eivät varmasti ole onnellisia ja hyvin voimaisia. Missä siis mättää?

Kehopositiivisuudesta puhutaan paljon, samoin hyväksymisestä. Mutta missä puhuttaisiin ylipainoisesta hyvinvoinnin asiantuntijasta? Voiko ihminen ylipainoisena ylipäätään olla asiantuntija hyvinvoinnissa? Hyvinvointihan mielletään laihuuteen. Taas olettamus, eikö totta? Muistan lukeneeni jostakin, että voiko personal trainer olla uskottava ylipainoisena. Itse olen sitä mieltä, että miksi ei. 

Omasta mielestäni ihmisen paino ei saisi määritellä asiantuntijuutta, oli ihminen minkä asian tahansa asiantuntija. Ylipainoisena kohtaa syrjintää siinä, missä ikääntyneenäkin varsinkin työmarkkinoilla. Ylipainoisesta oletetaan, ettei hänellä voi olla tietotaitoa, koska hänellä on ylipainoa. Mitä se ylipaino siinä tietotaidon omaksumisessa tekee? Onhan meillä paljon ylipainoisia hyvinvoinnin asiantuntijoita, vai onko? Ja ovatko he sittenkin kaikki miehiä?