Palaudutaan pikkuisen

Palautuminen on aihe, joka on useasti noussut työelämässä pinnalle viime aikoina. Sitä on tutkittu paljon ja sen tehokkuus on tunnistettu. Mitä palautuminen oikein sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa omien voimavarojen lisääntymistä, väsymyksen tunteen väistymistä sekä elpymistä koetusta rasituksesta. Kun ihminen kokee olevansa palautunut, hänen olonsa on hyvä, myönteinen ja kykenevä.

Palautuneena jaksaa toimia ja keskittyä haastaviinkin työtehtäviin. Palautuneena jaksaa myös huomioida paremmin muut työyhteisön jäsenet, asiakkaat sekä työpäivän jälkeen vielä kotiväenkin. Asialla on siis iso merkitys omaan henkilökohtaiseen jaksamiseen. Palautuneen myös työyhteisössä voidaan hyvin.

Palautumisessa on tärkeää opetella kuuntelemaan omaa kehoa. Kehollisuus luo tietoisuuttamme. Kehon kuuntelu, havaitseminen ja ymmärtäminen johtaa väistämättä itsensä ymmärtämiseen. Tämä puolestaan johtaa työhyvinvoinnin lisääntymiseen.

Riittävä palautuminen ja sitä kautta rentoutuminen auttaa jaksamaan kovaakin hetkittäistä kuormitusta. Mikäli kuormitus jatkuu pitkään, vaarana on ylikuormittuminen, stressi ja lopulta uupuminen, kenties totaalinen sellainen. Mikrotaukoja työpäivän lomaan sijoittamalla ehkäistään stressin jatkuvaa kertymistä, edes hieman.

Sanotaan, että palautumista pitäisi olla työpäivän välissäkin useita pieniä hetkiä. Miten sitä sitten oikein lisätään? Helpoin, mutta samalla ehkä haastavinkin keino on opetella kuuntelemaan itseään. Pitää siis pysähtyä itsensä kanssa. Istua alas ja ihan vain hengittää. Kuulostella hengitystä ja rauhoittua. Pieni hengähdystauko auttaa myös aivoja virittäytymään rentoudelle.

Mitä jos lupaisimme itsellemme pienen palautumisen jokaiseen päivään? Olisiko se kokeilemisen arvoinen juttu? Voin olla lähes varma, että viikon pieniä palautumisen hetkiä ottaessasi pitkin työpäivää, hämmästyt, miten tehokasta työn teko on ja miten hyvin jaksat vielä työpäivänkin jälkeen. Pienistä palautumisen askeleista aloittamalla syntyy suuria hyvinvoinnin tekoja.

Miksi työhyvinvointi pitäisi olla pysäkillä?

Näen työhyvinvoinnin asiana, jonka kehittäminen tulee olla jatkuvaa. Miksi sitten valitsin blogini nimeksi ”Työhyvinvoinnin Pysäkillä”? 

Nimen juuret ovat pitkällä henkilökohtaisessa historiassani. Alun perin aloitin omaa yritystoimintaa Kasvun Pysäkki – nimellä. Työhyvinvoinnin Pysäkillä on jatkoa Kasvun Pysäkkiin. Kasvun Pysäkki keskittyy henkilökohtaisen kasvun tukemiseen, kun taas puolestaan Työhyvinvoinnin Pysäkillä pyrin nostamaan työhyvinvoinnin tukemisen kannalta kiinnostavia teemoja esille.

Pysäkillä olo ei tarkoita pysähtymistä. Kuten kaikki tiedämme, työelämässä muutos on jatkuvaa. On kuitenkin muistettava ajoittain pysähtyä ja miettiä mitä me oikeastaan ainaisella muutoksella haemme ja mihin suuntaan me olemme menossa. Oli muutokset pieniä tai suuria, niillä on oltava aina selvä suunta ja tavoitteet. Se, että tehdään asioita vain siitä syystä, että on hauskaa tehdä muutoksia, ei johda pidemmän päälle kasvavaan kehitykseen. Päinvastoin se saattaa aiheuttaa työhyvinvoinnin laskua.

Työhyvinvoinnin Pysäkillä on tarkoitus pysähtyä pohtimaan asioita hetkeksi. Koska emme aina välttämättä ehdi pysähtyä kuulostelemaan omaa jaksamistamme, muistuttaa pysäkki matkan hidastamisesta. Työelämässä henkinen kuormitus olisi hyvä tunnistaa ajoissa. Mielen jatkuva ylirasitus voi johtaa mielialan laskuun, stressiin, ahdistukseen ja saada elämän tuntumaan merkityksettömältä. Sama merkityksettömyyden tunne voi heijastua myös työyhteisöön, jollei siihen panosteta.

Pysähtymisen jälkeen on helpompi jatkaa uuteen suuntaan tai kenties palata vanhaan, jos todetaan sen toimivan. Ilman pysähtymistä ei ole aikaa pohtia asioita. Ja ilman aikaa tuskin saamme mitään oikeasti aikaiseksi, niin työhyvinvoinnissa kuin omassa hyvinvoinnissakaan.