Aivotyöstä työhyvinvointia

Tänä päivänä puhutaan paljon aivotyöstä. Mitä se oikeastaan on ja mitä se pitää sisällään? Aivotyö on yhteistyötä, jossa oma tekeminen vaikuttaa muiden työhön ja muiden toimintatavat vaikuttavat oman työn onnistumiseen. Aivotyö muuttuu jatkuvasti työtilojen, työvälineiden ja työn muuttuessa. Siksi työtäkin pitää kehittää jatkuvasti.

Keskeisenä aivotyössä on ymmärrettävä ergonomiaa. Ergonomia tarkoittaa työn muokkaamista siten, että se on työntekijän kannalta sujuvaa, terveellistä ja turvallista. Työn muokkaamisen tarvetta on koettu hyvinkin paljon etätyö aikana. Erityisesti sosiaalisen kuormittuneisuuden uudistuminen etätyön kannalta on saanut aikaan myös ergonomisia muutoksia.

Kognitiivinen ergonomia puolestaan keskittyy työn kognitiiviseen eli tiedolliseen puoleen, kuten havaitsemisen, muistamisen, oppimisen, kielellisten toimintojen ja päätöksenteon vaatimuksiin sekä kognitiivisesti kuormittaviin työolosuhteisiin.

Aivotyön vaatimuksissa korostuvat neljä keskeistä seikkaa: 1) pitää huomata asioita, 2) tehdä päätöksiä, 3) ratkaista ongelmia sekä 4) muistaa asioita. Näistä ensimmäisenä on huomaaminen. Huomaaminen on mielestäni sitä, että on omassa sekä työyhteisön toiminnassa ottanut huomioon kaikki siihen vaikuttavat asiat. Aina tulee kuitenkin asioita lisää, mitä pitää ottaa huomioon, joten koskaan ei voi sanoa olevansa valmis huomaamisen osalta. Valppaus ja herkällä korvalla kuuntelu on myös osa huomaamista. Huomaamista tarvitaan niin työntekijä tasolta, kuin esihenkilöstöltäkin.

Huomaaminen on myös toisen huomioimista. Hyvä on joskus kysyä toiselta, että mitä hänelle oikeasti kuuluu. Missään työssä ei saa olla niin kiirettä, että toisen huomioiminen unohtuu. Erityisen tärkeätä huomaaminen on esihenkilöiden osalta. Täytyy olla tuntosarvet ja tunnustella työyhteisönsä ilmapiiriä herkin aistein.

Päätöksenteko. Tuo on useasti se vaikein asia, varsinkin uuden aloittamisessa. Koska on oikea aika lähteä liikkeelle? Sitä ei yrityksille kukaan muu tule sanomaan, vaan päätös pitää tehdä yrityksessä itsenäisesti. Onko tehdyt päätökset oikeita, sen näyttää vasta aika. Joskus on kuitenkin otettava riskejä. Päättämättömyys ei johda kuin tyytymättömyyteen. Ja aina on niitä, jotka vastustavat uusia päätöksiä ja uusia suuntia. Ikinä ei voi olla mieliksi kaikille. Se on työhyvinvoinnin kehittämisessä muistettava.

Ongelmien ratkaisu on ajoittain erittäinkin haastavaa. Varsinkin työyhteisön sisäisissä konflikteissa voidaan ajautua hyvinkin vaikeasti ratkaistaviin ongelmiin. Siinä vaiheessa, kun jonkin asian ympärille muodostuu konflikti ja asia henkilöityy, ollaan jo pahasti menossa väärään suuntaan työhyvinvoinnin osalta. Tällöin olisi hyvä pysähtyä miettimään, mikä tässä asiassa oikeasti mättää ja mikä olisi pienin askel, jolla päästäisiin eteenpäin, kohti ratkaisua.

Muistaminen – yksi tärkeimmistä työvälineistä niin työntekijällä, kuin työyhteisön johdollakin. Muistaa pitää monia asioita, mutta se yksi tärkein on muistaa se, miksi oikeastaan työtä tehdään ja mikä on yrityksen ja työn tekemisen peruspohja, niin sanottu ydintyö. Kiireen ja paineen alla useasti saatetaan unohtaa se, miksi me oikeastaan teemme työtä ja miksi yritys on palkannut juuri minut tähän työtehtävän hoitamiseen.

Aivotyö onkin mielestäni jatkuvaa toimintaa, työtä ja ennen kaikkea pieni osa myös työhyvinvointia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *